Sosialidemokraatti rakastaa veroja - kunhan ne on oikein kohdennettuja

Viime maanantaina julkaistiin Veronmaksajien pääekonomisti Jaana Kurjenojan tutkimus, jossa vertailtiin lapsiperheitä ja niiden käteen jääviä tuloja 11 Euroopan maassa. Suomalaiset perheet pärjäävät vertailussa valitettavan huonosti. Perhekohtaiset verovähennykset poistettiin vuonna 1994, mikä on yksinkertaistanut ja selkiyttänyt verotusta, mutta aiheuttanut samalla sen, että perheet, joissa on etenkin paljon lapsia maksavat erilaisia veroja huomattavasti muita enemmän. Lapsiperheiden kurjistaminen on tyhmää politiikkaa.

Jotta sukupolvet pystyisivät huolehtimaan edeltäjistään ja lapsistaan, tulisi syntyvyyden olla keskimäärin 2,1 lasta/nainen. Vuonna 2006 Suomeen syntyi 58 840 lasta. Tämä tarkoittaa sitä, että nainen synnyttää tällä hetkellä keskimäärin 1,84 lasta hedelmällisen kautensa aikana. Ensisynnyttäjien keski-ikä nousi taas vähän, ollen nyt tasan 28 vuotta. Yhtälö on ilmiselvästi hankala.

Valtion tavoitteena on perustellusti syntyvyyden lisääminen ja synnytysiän alentaminen, jotta väestön huoltosuhde ei entisestään heikkene. Konkreettisia toimenpide-ehdotuksia ovat mm. epätyypillisten työsuhteiden vähentäminen, työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen, lapsiperheiden asumisen ja toimeentulon helpottaminen, perhevapaiden käytön tukeminen, perhepoliittisten tukien kehittäminen ja lisääntymisterveydestä huolehtiminen.

Tavoitteet ovat kannatettavia, mutta eivät vielä näy perheiden arjessa. Haasteet ovat tunnustettuja: opiskelun aikana ei ole varaa hankkia lapsia, työuran alussa lasten hankkiminen on riski urakehitykselle, myöhemmällä iällä lapsen saamiseen liittyy biologisia rajoituksia jne.

Kukaan ei perusta perhettä ja hanki lapsia rahan takia, mutta lapsen hankkimatta jättäminen voi johtua taloudellisesta tilanteesta. Valtion tulisi ehdottomasti mahdollistaa taloudellisesti lasten hankkiminen jo opiskeluaikana. Jos opiskelevan perheen tulot tippuvat verotuksen tai tukien vähenemisen johdosta lapsen syntymän jälkeen, joutuu asiaa ihan oikeasti miettimään. Nuorten naisten työllistymiseen ja työuralla etenemiseen liittyviä uhkia on myös voitava vähentää, jotta naiset uskaltavat hankkia lapsia siinä iässä, kun se on biologisesti järkevintä ja jotta useamman lapsen synnyttäminen on mahdollista.

Perheiden verotus on saatava takaisin sellaiselle tasolle, ettei niiden perheiden köyhtyminen jatku, jossa on paljon lapsia tai lapsia yleensä. Verotuksen avulla ylläpidetään monia lapsiperheitäkin tukevia palveluja. Verotusta ei kuitenkaan missään nimessä saa kohdentaa pienituloisemmille ja lapsiperheille, vaan niille, joilla on varaa maksaa. Hyvinvointivaltion perusta on väestökasvun terveessä kehittymisessä ja riittävässä työssäkäyvien eli veronmaksajien määrässä. Perheille ja perheen perustamista suunnitteleville annetut lupaukset on aika lunastaa.

Hyvä-Parempi-Paras Maailma

Vaikka Eero heitti tänään jymyuutisen ilmoille ja puolue otti jättiläisen askelia uudistumisessa, ajattelin julkaista pari päivää sitten kirjoittamani jutun paremmasta maailmasta. Tämä siksi, että tarkoituksenani on ennemmin tai myöhemmin parantaa maailma. Samalla tulen kertoneeksi teille itsestäni ja minulle tärkeistä asioista.

Lapsen oikeus on saada olla lapsi

Jokaisella lapsella on oikeus syntyä toivottuna ihmisenä tähän maailmaan ja oikeus tulla kasvatetuksi osaksi yhteiskuntaa rakastettuna ja kunnioitettuna. Jokaisella lapsella on oikeus vanhempiin. Jokaisella lapsella on myös oikeus syödä vatsansa täyteen joka päivä. Ja jokaisella lapsella on oikeus leikkiin.

Tämä on peruslähtökohta paremmalle maailmalle. Uskon, että nämä asiat täyttämällä meillä olisi vähemmän pahoinvointia ja kurjuutta. Ihminen on kasvatuksen, ympäristön ja perimänsä summa. Ihminen on lähtökohtaisesti hyvä.

Mahdollisuuksien tasa-arvo

Jokaisella lapsella, nuorella ja aikuisella tulee olla mahdollisuus käydä koulua, opiskella ja oppia uutta. Jokaisella on oltava mahdollisuus työntekoon, puolisoon, perheeseen ja omaan kotiin. Jokaisen on voitava antaa se panos, jonka pystyy. Jokaisen velvollisuus on pitää huolta heikommista ja toisistaan.

Elämän aakkoset

Työelämän pelisääntöjen pitää olla oikeudenmukaisia kaikkialla maailmassa. Lapsityövoimaa ei saa hyväksyä koskaan, eikä missään tilanteessa. Eläinrääkkäystä tai eläinten kaltoin kohtelua ei saa suvaita missään tarkoitusperässä. Ihmisten oikeutta yksityisyyteen ja omiin mielipiteisiin tulee arvostaa. Jokainen elävä olento on itsessään arvokas.

Kaikki erilaisia, kaikki samanarvoisia

Naisilla ja miehillä tulee olla samanlaiset oikeudet, velvollisuudet ja mahdollisuudet elää osana perhettä, yhteisöä ja yhteiskuntaa, sekä osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan kaikkialla maailmassa. Vammaisilla tulee olla oikeus tehdä työtä ja osallistua tasavertaisina kansalaisina kaikkeen toimintaan. Syntyperällä ei saa olla merkitystä asuinpaikkaa, työtä tai sosiaalisia suhteita etsiessä. Kenelläkään ei ole oikeutta asettaa ihmisiä paremmuusjärjestykseen.

Lahjoitukset, vapaaehtoistyö, leipätyö

Koska mahdollisuuteni parantaa koko maailma ovat rajalliset, olen valinnut muutaman asian, jotka juuri minä voin tehdä. Lahjoitan rahaa Amnestylle ja Unicefille. Olen Suomen ja Helsingin Eläinsuojeluyhdistyksen jäsen ja käyn auttamassa kodittomien koirien hoitamisessa viikonloppuisin. Kuulun maailman suurimpaan sosialidemokraattiseen liikkeeseen ja olen järjestäytynyt ammattiyhdistykseen. Teen työtä, jolla on tarkoitus. Annan aina kaikkeni. Iloitsen aidosti siitä, että saan tehdä asioita toisten hyväksi.

Korkeakoulujärjestelmän täysremontti parissa vuodessa on älytön tavoite

Suomessa ollaan vakaasti sitä mieltä, että yliopistomme eivät pärjää kansainvälisessä kilpailussa nykyisellä mallilla. Vuonna 2006 opetusministeriö esitti ensimmäisiä konkreettisia rakenteellisen kehittämisen toimenpide-ehdotuksia. Rakenteellisesta kehittämisestä tuli mantra, jota on siitä asti hoettu. Seuraavat toimenpide-ehdotukset rakenteiden kehittämiseen tullaan saamaan pian. Tähän väliin mahtuu mm. Jääskisen ja Rantasen ehdotuksia yliopiston kehittämiseksi, koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaa ja koulutusmäärien ennakointiraporttia sekä tutkijanuran vahvistamiseen tähtääviä toimenpide-ehdotuksia. Uusi yliopistolaki tulee puolestaan voimaan 1.8.2009 ja sen mukaisesti yliopistoissa tullaan elämään vuodesta 2010 lähtien. Koulutuspoliittisella sektorilla ei ainakaan tekemistä ole tarvinnut viime vuosina keksiä.

Turussakin puuhastellaan rakenteellisen kehittämisen parissa. Konsortiohanke tähtää Turun yliopiston ja kauppakorkeakoulun yhdistymiseen. Alkuperäisestä aikataulusta, vuodesta 2012 on nyt nipistetty kaksi vuotta. Aikaa on kaksi vuotta. Kukaan ei tiedä miltä uusi yliopisto näyttää.

Se on varmaa, että yliopistot saavat itsenäisen julkisoikeudellisen oikeushenkilöaseman ja ne eivät enää ole valtion tilivirastoja. Monet iloitsevat taloudellisen itsenäisyyden asteen kasvamisesta. Itse olen kauhuissani taloudellisen vastuun kasvamisesta mittoihin, johon yliopistojen hallinto ei vielä ole valmis.

Porvarihallituksen tavoite korkeakoulusektorin uudistamisessa näyttäytyy jokseenkin siltä, että kädenjäljen on jäätävä, oli lopputulos sitten kuinka surkea tahansa. Kun yliopistojen rakenteiden kehittämiseen on viime aikoina sotkettu myös ammattikorkeakoulun kanssa tehtäviä yhteistyökuvioita, on soppa varmasti valmis ja ainekset katastrofiinkin valmiina.

Järkevää duaalimallin mukaista koulutusjärjestelmää murretaan ilman kunnollista analyysia siitä, mihin se johtaa. Työmarkkinoilla vapautuu nyt jo huomattavasti vähemmän akateemisia työpaikkoja, kuin akateemisia työntekijöitä on tarjolla. Tarvitsemme jatkossakin ammatillista osaamista, jota ammattikoulut ja ammattikorkeakoulut viime kädessä tuottavat. Kaikista ei yksinkertaisesti ole järkevää kouluttaa akateemisia osaajia.

Aikataulu korkeakoulujärjestelmän täysremontille on yksinkertaisesti aivan mahdoton. Siitä ei yksikään yliopisto tai yliopistojen yhteenliittymä tule selviämään kunnialla, jos nykymeno jatkuu. Hallitus kiirehtii, kun samalla yliopistoissa odotetaan jähmettyneinä. Lopputulos ei varmasti vastaa porvarinkaan tavoitetta kilpailukykyisestä korkeakoulusektorista.

En muutenkaan ymmärrä, miten kilpailukyky oikeasti paranee sillä, että nyt eri yliopistoissa tuotetut tutkinnot ja julkaisut lasketaan jatkossa yhteen. 1+1 kun on edelleenkin 2.