Voi porvaria, voi kurjuutta

Joskus on ihan pakko epäillä, ettei porvari usko, tai ainakaan tiedä itsekään mitä puhuu. Aamutv:ssä Timo Soinin kanssa kuntalaisten tarpeista oli tänään puhumassa kokoomuslainen kansanedustaja Hanna-Liisa Hemming. Kuulemma hallitus on ottanut pienituloisten tai muuten syrjäytymisvaarassa olevien kuntalaisten asiat hienosti huomioon. Ihan esimerkinkin Hemming antoi. Espoon kaunpunki on hoitanut asiat hienosti ja vieläpä maksaa muiden kuntien palveluita! Voi taivas. Voiko ihminen olla noin tyhmä. Espoo, tuo kaikkien kuntien äiti. Olisi varmaan hyvä hypätä joskus Volvon kyydistä tutustumaan ihan oikeisiin ihmisiin ihan oikeissa pienissä ja keskisuurissa kunnissa, joissa kamppaillaan palvelujen ja taloudellisen tilanteen ristipaineessa.

Toinen minua aamukahvin lomassa "viihdyttänyt" porvaritarina tuli pääministeri Matti Vanhasen suusta. Helsinginsanomien haastattelussa hän pohti, josko pieni- ja keskituloisille voisi sittenkin veronkevennyksissä muutaman rovon kohdentaa. Mahtavaa. Sitten käytiin kuitenkin pienituloisen kimppuun. Vanhanen lupasi laittaa pisteen palkankorotuksille ja inflaation kiihtymiselle. Vanhanen moitti etenkin julkista sektoria halusta nostaa palkkoja muiden tahdissa ja täten inflaation räjähdysmäisestä kasvattamisesta. Lisäksi Vanhanen pohti, miten palkkakehitystä mahtaisi olla mahdollista koordinoida. Hmm.. Onkohan pääministeri koskaan kuullut tupoista. Ai niin. Eihän syyllinen voi oikealta löytyä. EK on kertonut, ettei ole enää kiinnostunut tupoista. Laitetaan sitten vaikka julkisen sektorin piikkiin.

Onneksi kunnallisvaalit ovat tänä syksynä. Yhdessä saamme aikaan muutoksen.

Maistereita työuraa etsimässä

Olen innoissani, koska minulle tarjoutuu tilaisuus päästä puhumaan vastavalmistuneiden akateemisesti koulutettujen työllistymisestä. Menemme yhdessä Akavan työvoimapoliittisen asiamiehen Heikki Taulun kanssa ylen aamulähetykseen ensi maanantaina. Taustalla on vasta julkaistu Akavan ja Aarresaariverkoston tutkimus, jonka mukaan epätyypilliset ja omaa alaa vastaamattomat työsuhteet vaikeuttavat korkeastikoulutettujen, akaatemisten työuralla etenemistä.

Tutkimus on mielenkiintoinen jatko pari vuotta sitten ilmestyneelle Viisi vuotta työelämässä tutkimukselle. On erittäin järkevää ja tärkeää selvittää asiaa säännöllisesti ja riittävän kattavasti. Nyt ilmestyneessä tutkimuksessa vastausprosentti oli hyvä. Kyselyn avulla tavoitettiin yli puolet 2001 valmistuneista maistereista ja vanhan tutkintojärjestelmän kandidaateista.

Työttömyys viiden vuoden kuluttua valmistumisesta on akateemisten keskuudessa melko pientä. Erityisen mielenkiinnon kohteeksi onkin noussut niin sanottu laadullinen työllistyminen, eli se, onko työ koulutusta vastaavaa. Melko moni vastasi, ettei ole tai ettei tiedä onko. Ammattiliitot ja opiskelijajärjestöt ovat jo pitkään toivoneet yliopistoihin ja niiden ohjaamiseen järjestelmää, jolla mitataan laadullista työllistymistä. Se olisi erityisen tärkeää aloituspaikkojen mitoittamisessa. Yhtä tärkeänä näen laadullisen työllistymisen mittarit koulutusten sisältöjen, tavoitteiden ja osaamiskuvausten määrittelyssä.

On itsestään selvää, ettei nykyinen työlämä vastaa enää samalla tavalla akateemisesti koulutettujen odotuksiin, kuin esimerkiksi 20-vuotta sitten, jolloin maistereita valmistui huomattavasti vähemmän. Työelämän ja koulutuksen yhteen nivomiseen on vaikuttanut etenkin ammattikorkeakoulusektori ja -järjestelmä, joka luotiin 1990-luvulla. Työelämästä lähtee vähemmän korkeastikoulutettuja kuin sinne on tulossa. Tämä aiheuttaa monelle alalle kohtaanto-ongelmia.

Aloituspaikkoja korkeakouluissa on pystyttävä vähentämään. Ei ole kenenkään etu kouluttaa turhaan. Toiseksi myös yliopistotutkintoihin on sisällytettävä yleisiä työelämän taitoja. En näe, että yleisten työelämävalmiuksien, kuten taloushallinnon, projektien ja atk-taitojen osaamisen lisääminen vaarantaisi perinteistä käsitystä ylimpään ja ajankohtaisimpaan tieteeseen perustuvasta opetuksesta. Olen esimerkiksi omassa työssäni toiminut määrätietoisesti ylioppilaskunnan linjan mukaisesti edistääkseni sitä, että näiden taitojen opetusta lisätään pakollisina kaikkiin tutkintoihin. Osittain huutoon on jo vastattu. Loppu on kovan työn takana.

Moni valmistuneista ei osannut vastata siihen, vastaako nykyinen työ omaa koulutusta. Tällöin voidaan olettaa, ettei vastaaja tunnista omaa osaamistaan eikä koulutuksensa antamaa henkistä pääomaa. Tähän voidaan vastata kuvaamalla tutkintojen sisällöt ja osaamistavoitteet mahdollisimman tarkasti. On sekä yliopiston, opiskelijan että työnantajan etu, että valmistuttuaan henkilö tietää, mitä hän osaa.

Mitä sitten tulee kokoomuksen lääkkeeseen nuorten työurien helpottamisesta, jota ministeri Hyssälä (kesk) esimerkiksi lähti komppaamaan, niin en kannata. Ehtojen heikentäminen ansiosidonnaisen osalta ei ole vastaus siihen, että vastavalmistuneiden korkeastikoulutettujen epätyypilliset työsuhteet tai työttömyysjaksot poistuisivat. Ylipäänsä keppi ja tiettyjen ryhmien eriarvoistaminen on mielestäni politiikkaa, joka tekee enemmän haittaa kuin hyötyä. Työvoimapoliittisia toimia on kehitettävä. Mitä jos kokeiltaisiin välillä porkkanaa ihan kaikkien ryhmien ja ikäluokkien kohdalla?

Mutta mitä tekisin itse? Olen ylioppilaskunnassa töissä. Minulla on vakituinen työsuhde. Valmistun maisteriksi syksyn aikana. Työni ei mielestäni vastaa tutkintoni antamaa osaamista ja oppimaani. Lähtisinkö siis vakituisesta työsuhteesta työttömäksi hakemaan oman alan töitä. Enpä usko. En vaikka elän yksin. Kun otetaan vielä huomioon, että monella valmistuneella on perhe, mahdollinen asuntolaina ja velat, ei työttömäksi heittäytyminen sen kustannuksella, että odottaa oman alan töitä ja sitä kautta parempaa työuraa, ole oikeasti useinkaan realistinen vaihtoehto.

Mitä sitten pitäisi tehdä. Mielestäni työelämää ja akateemisia tutkintoja pitää kehittää käsi kädessä. Työttömyysturvaa heikentämällä ei työllistetä yhtään maisteria. Akateemisesti koulutettujen täytyy puolestaan oppia tunnistamaan omaa osaamistaan ja myymään sitä. Oman alan vakituinen työpaikka kelvannee kenelle tahansa. Sitä ennen kunkin on tehtävä henkilökohtaisia valintoja sen suhteen, miten siihen tähtää.

Oikeudenmukainen verotus on valinta

Hallitus on sitoutunut keventämään lisää verotusta nykyisellä kaudellaan. Enää keskustellaan siitä, miten kevennykset ajoitetaan. Vasemmalta on yritetty ehdottaa, että kevennykset kohdennettaisiin järkevästi pieni- ja keskituloisille. Porvaria tämä ajatus ei tietenkään miellytä. En ymmärrä miksi. Kaikkein suurituloisimmat, porvaripuolueita äänestävät, eivät tuloveroja paljon maksele kuitenkaan. Heillä tulot tulevat jostain ihan muualta, kuin progressiivisesti verotettavasta palkkatulosta.

Eläminen kallistuu koko ajan. Ruuan hinta jatkaa nousuaan, asumiskustannukset eivät pysy kurissa vuokrien ja toisaalta korkojen noustessa. Inflaatio syö palkankorotuksia, jotka muutenkin hyödyttävät epäoikeudenmukaisen epätasaisesti. Aloilla, joissa korotukset jäivät esimerkiksi tälle vuodelle alle kolmen prosentin ovat jo nyt reaalisesti viime vuodesta jäljessä. Toisin sanoen, pieni- ja keskituloisille jää nyt vähemmän rahaa käyttöön, kuin viime vuonna.

Keskituloisten köyhdyttäminen pienituloisten köyhtyessä samalla entisestään on typerintä politiikkaa, mitä hallitus voi tehdä. Tuloerojen kasvattamisen pysäyttäminen tulee tehdä nyt. Se voidaan aloittaa veronevennyksillä, jotka kohdennetaan niitä eniten tarvitseville ja niistä eniten hyötyville. Samaan aikaan suurituloisimpien, kuten lääkärien ja lakimiesten verokeplottelu tulee estää. Jokainen maksakoon veroja samojen periaatteiden mukaisesti.