Poliittinen muisti on lyhyt

Kaksi kolmesta suomalaisesta vastustaa eläkeiän nostoa ja vaatii hallitusta neuvottelemaan asiasta työmarkkinajärjestöjen kanssa. Katainen toivoo malttia, EK on toiveikas, YTN uhkailee yleislakolla. Pattitilanteesta olisi syytä päästä ulos.

Eläkejärjestelmää uudistettiin vuonna 2005 muun muassa siten, että viimeiset työssäolovuodet 63 ikävuodesta kartuttavat niin kutsuttua supereläkettä, mikä tarkoittaa jokaisen "ylimääräisen" vuoden tuovan eläkkeeseen 4,5 prosentin korotuksen. Tulevia eläkkeiden maksajia, esimerkiksi minun sukupolveani kohtaan epäreilu eläkeuudistus jäi neuvotteluosapuolten mielestä puolitiehen ja asiaan piti palata muutaman vuoden kuluttua.

Kaikki ovat varmasti yhtä mieltä siitä, että työuria tulee pidentää. Eliniän odotus on noussut eläkejärjestelmän luomisen ajoista, eli 1960-luvun alusta useita vuosia. Opiskeluajat ovat samalla pidentyneet, joten karkeasti voidaan sanoa, että ihminen viettää koulussa tai eläkkeellä puolet elämästään.

Järkevintä ja oikeudenmukaisinta olisi avata koko eläkejärjestelmä. Järjestelmän tulisi olla sellainen, että epätasa-arvo eläkkeelle nyt jäävien suurten ikäluokkien, jotka ovat maksaneet paljon pienempien ikäluokkien eläkkeitä ja tulevien sukupolvien, jotka joutuvat maksamaan suurten ikäluokkien vieläpä paljon isommat eläkkeet, tasaantuisi.

Eläketurvakeskus laski viime eläkeuudistuksen yhteydessä, että yhtä pitkän työuran tekevistä henkilöistä vuonna 1945 syntynyt maksaa 339 000 euroa eläkemaksuja ja saa 1689 euron eläkkeen, kun taas vuonna 1975 syntynyt maksaa 411 000 euroa eläkemaksuja, reaalisestikin selvästi enemmän, mutta saa aikanaan alhaisemman eläkkeen.

Mitä siis tapahtui sille, että järjestelmästä neuvotellaan? Ymmärrän sen, että kukaan ei halua luopua vapaaehtoisesti omista eduistaan. En pysty silti mitenkään hyväksymään sitä tapaa, jolla itse suuriin ikäluokkiin, vähillä maksuilla kohtuullisen mojovat eläkkeet itselleen kartuttaneet poliittiset päättäjämme jättävät asian nyt uusien sukupolvien murheeksi. Tuliko eläkepommi yllätyksenä? Ei tullut. Asiaan olisi ja voitaisiin vielä puuttua oikeudenmukaisella tavalla.

Kansalaisten aktiivisuus tässä eläkeiän korotusasiassa on hyvä osoitus siitä, että mitä tahansa ei sentään niellä ja että nyt esitettävät päätökset ovat epäoikeudenmukaisuuden huippu. Neuvotteluja oikeudenmukaisen eläkejärjestelmän luomisesta ja suomalaisten työurien pidentämisestä on pikimmiten jatkettava. Tällaisia asioita ei päätetä hiihtolenkillä, vaan pöydässä, jossa ovat edustettuna ne osapuolet, joita uudistukset koskevat. Palkansaajia ja työnantajia ei yksinkertaisesti voi sivuuttaa niitä koskevassa päätöksenteossa.

Poliitikot päättää

Matti Vanhasen kuuluisaksi tullut hiihtolenkki ansaitsee paikkansa pilapiirroksissa ja lehtien politiikan kulmissa. Mutta mahtoiko Matti tietää, mitä tuli lipsautuksella hiihtolenkillä keksitystä eläkeiän nostosta tehneeksi? En usko, että pääministeri on niin naivi, että uskoisi tätä maata voitavan johtaa kyseisellä tavalla. Hallituksen osoittama ylimielisyys tässä ja monessa aiemmassa päätöksessä on puhtaasti ideologisten valintojen seurausta. On turha puhua vastakkain asettelun ajan ohi olemisesta. Porvari tekee nyt porvarillista politiikkaa oikein urakalla. Hallituskautta on kaksi vuotta jäljellä. Mitä vielä ehtii tapahtumaan?

Ounastelin porvarihallituksen heikentävän ay-liikkeen perinteistä vahvaa roolia yhteiskunnassa nopeammin. Nyt se sitten tuli. Tapa, jolla Vanhanen ja Katainen ay-liikkeen ohittamisen teki, oli hävytön. Jokainen voi varmasti allekirjoittaa sen, että suomalaisten työuria täytyy pidentää. Työurat eivät kuitenkaan pitene tällä tavalla. Työikäisen väestön terveydestä tulee ensin huolehtia. Työelämästä pitää myös tehdä siedettävää. Harmaat ylityöt ja työtahti, jolla tässä maassa töitä paiskitaan, eivät mairittele. Toiseksi, asioista neuvotellaan asianosaisten kanssa, sanelupolitiikka kuuluu jonnekin ihan muualle. Vanhanen halusi näyttää kaapin paikan. Tämä ajattelemattomuus olisi lähinnä huvittavaa, ellei kyseessä olisi näin vakava asia.

Ammattiyhdistysliikettä tarvitaan jatkossakin. Suomessa on totuttu valmistelemaan asiat kolmikantaisesti työntekijöiden, työnantajien ja hallituksen kesken. Tästä on ollut tuloksena mm. hyvä talouskasvu, työurien pidentäminen, tuloerojen jollain tasolla kurissa pysyminen ja järkevä ansiotason kasvu useimmille aloille. Hallituksen on täysin turha toivoa nyt ay-liikkeeltä malttia tulevaa liittokierrosta ajatellen. Porvari tuuppaa kumoon ja käskee perään. Ei toimi. Keskusjärjestöt ovat koordinoimassa yhtenäistä kierrosta, joka toisi ylivoimaisen otteen palkkaneuvotteluihin. Siihen ei Vanhasella ole paljon sanomista.

ps. Pakko kuitenkin kuitata: Ville Niinistö (vihr) ei suostunut äänestämään niin kutsutusta Lex Nokiasta. Sinnemäki oli sitä mieltä, että jokainen on vastuussa itse äänestäjilleen. Ville Niinistön onneksi vihreät eivät taida tajuta tätäkään.

pps. Pääkaupunkiseudun ruuhkamaksut menivät tänään piirun verran eteenpäin, kun selvitys eri vaihtoehdoista luovutettiin. Eiköhän nyt olisi jo aika tehdä yhdessä jotain ilmaston ja alueen kehittämisen eteen, eikä aina ajatella autoilijaa ensin.