Sauli Niinistö - seurapiirien aatelia vai presidenttiainesta?

Siitä on aika tarkkaan pari viikkoa vajaa kaksi vuotta, kun puhelimeni soi matkalla kampaajalle. Sauli Niinistön avustaja soitti ja kysyi, laittaako Sauli illalla frakin vai puvun päälle. Sanoin, että muutkin miehet pukeutuu frakkiin, joten se olisi hyvä. Aiemmin samainen avustaja oli kysellyt juhlan emännältä minusta. Sauli osaisi nyt varmasti käyttäytyä kuten seuralainen parhaimmillaan vaan voi.

Juhlan alkua odotellessa mietin, mitä puhemiehen kanssa kuuluisi puhella. Maailman tilasta? Säästä? Juhlista? No, eiköhän puhemies ole puhemies ja hoida homman kotiin. Lähes ensimmäisenä puhemies Niinistö kertoikin, että aikoo heti päivällisen syötyään poistua. Mimmoinen mies poistuu treffeiltä ennen jälkiruokaa, ajattelin.

Niinistö on ollut puhemiehenä kova ottamaan kantaa. Milloin hän laittaa ruotuun eduskunnan urheilukerhoja, milloin poissaolevia kansanedustajia. Viimeksi hän keksi, että paikallaolot voidaan vioittuneen läsnäolopainikkeen sijaan ilmoittaa pyytämällä puheenvuoro. Mahtavaa innovatiivisuutta!

Niinistö kieltäytyi presidenttiehdokkuudesta. Ei kuulemma kiinnosta. Kokoomus on pulassa, mistä mies miehen tilalle. Stubb? No ei lähde. Katainen on jo valtiovarainministeri ja Ilkka Kanervaa ei tohdi enää asettaa mihinkään julkiseen pestiin kokoomuksen mainetta pilaamaan.

Olisin toivonut Niinistöltä puhemiehenä aitoa arvojohtajuutta, sillä minusta hänestä olisi ollut siihen. Hän voisi ottaa oikeisiin asioihin kantaa, olla mies paikallaan, jos vain haluaisi. Köyhäksi on jäänyt ura puhemiehenä, kuten treffit TYYn 85-juhlissa konsanaan.