Kahdeksan tuntia seitsemän hinnalla

Naisten ja miesten välinen palkkaero kaventui tänä syksynä 0,6 prosenttia. Tästä suuri osa selittyy toki rakenteilla, eli miesvaltaisilta aloilta on nyt enemmän ihmisiä työttöminä, kuin naisvaltaisilta, mutta pitää muistaa, että rakenteet ovat syypää koko palkkaeroon. Naisten euron voidaan nyt sanoa olevan 82 prosenttia miesten eurosta. Tämä on hyvä alku.

Eli kannattaa palkata nainen. Hän tekee lähes yhden ilmaisen tunnin päivässä verrattuna mieheen. Lisäksi nainen ottaa todennäköisesti helpommalla laittoman määräaikaisen työsuhteen vastaan, jolloin ei tarvitse huolehtia esimerkiksi äityisloma-ajan palkasta ja muista ikävistä kuluista, joita nainen työnantajalle aiheuttaa.

Olen aika vihainen juuri nyt. Ay-liikkeen ja palkansaajaliikkeen, jos siihen luetaan vasemmistopuolueet mukaan, ongelma on se, että ne eivät ole pysyneet työmarkkinoiden negatiivisen kehityksen mukana. Tradenomiliitto julkaisi vasta tutkimuksen, jonka mukaan suuri osa nuorista tradenominaisista on kokenut työhönottotilanteissa ja työelämässä syrjintää. Akateemisesti koulutetut päätyvät tekemään pätkätöitä ja ei-oman alan töitä surkeilla palkoilla. Miksi tähän suostutaan?

Varmaan pitäisi päivittää tahtotilan lisäksi keinot ja painostusvalmius tähän päivään. On totta, ettei ylempi toimihenkilö marssi heti työpaikalta ulos. Ja on myös totta, että ylemmän toimihenkilön marssiessa ulos, yhteiskunta ei välittömästi pysähdy. Mutta on väärin ajatella, että me asiantuntijat haluamme tehdä ylipitkiä viikkoja ilman kunnon korvauksia. Vielä enemmän on väärin ajatella, että palkankorotukset ovat se kaikkein tärkein asia tällä hetkellä.

Keskitettyjä kierroksia ei pidä vaatia vain siksi, että saadaan malttia palkankorotuksiin tai että niitä ylipäänsä saadaan. Tämän syksyn neuvotteluissa on pakko puhua myös laadullisista asioista. Ja neuvotteluissa on saatava kirjauksia siitä, että määräaikaisilla työsuhteilla kikkailu lopetetaan ja ihmisten jaksamiseen ja työhyvinvointiin kiinnitetään oikeasti huomiota.

Ei kukaan jaksa näin. Minä en ainakaan jaksa kauan. Holtittomasti kehittynyt työnkuva, määrittelemätön vastuu, määräaikainen työsuhde, muita pienempi palkka ja huono johtaminen. Miksi minä tähän suostun? Se on hyvä kysymys.