Aluepolitiikkaa parhaimmillaan

Ministeri Hyssälällä (kesk) alkoi ilmeisesti valta tai sen halu painamaan niin, että hän päätti eilen maanantaina laittaa yllättäen pelin ja neuvottelut poikki lääkelaitoksen suhteen. Ministeriön pyytämää selvitystä ei edes ehditty saamaan valmiiksi, kun ministeri Hyssälän kärsivällisyys loppui. Keskustelua Lääkelaitoksen siirtämisestä Kuopioon käytiin kiivaasti. Myös työntekijät olivat harvinaisen aktiivisia asiassa. Laitoksen 200 työntekijästä 10 %, eli 20 on eronnut ja 12 on ilmoittanut voivansa muuttaa Kuopioon. Hyssälä kuitenkin ilmoitti, että muutto on kokonaisuudessaan tehty vuoteen 2014 mennessä.

Vika ei ole Kuopiossa. On aivan selvää, että kodin, perheen ja kokonaisen elinpiirin Helsinkiin luoneet työntekijät eivät ole valmiita muuttamaan toiselle puolelle Suomea. Minusta on ihmisten täydellistä väheksymistä sanoa, että satojen kilometrien päähän pitäisi muuttaa, jos työnantaja, tässä valtio, niin sanoo. Puhutaan sitoutumisesta työnantajaan ja maakunnan arvostamisesta.

Useat Lääkelaitoksen työntekijät ovat todennäköisesti muutaneet Helsinkiin jo muualta. Heidän muu perheensä ja sukunsa voi olla jo toisella puolella Suomea. Työntekijöiden lapset ovat päiväkodissa tai koulussa, heillä on harrastuksia ja kavereita, he kuuluvat johonkin yhteisöön. Työntekijöiden puolisoille pitäisi myös löytää töitä ja uusi sosiaalinen yhteisö, johon kuulua. Kuopiosta luvattiin asuntoja. Entä kuka myy tässä taloudellisessa tilanteessa Lääkelaitoksen työntekijöiden asunnot Helsingistä?

Olemmeko me Suomessakin jo niin pitkällä taloudellisen vallan uumenissa, että ihmisellä ei pidä olla muuta kuin työ? Kuuluuko työn olla keskeinen elämän sisältö? Voisivatko ihmiset paremmin, jos jo nykyisellään kiireisestä työhön keskittyvästä elämäntyylistä vähän tingittäisiin? Minusta tässä Lääkelaitoksen siirrossa ovat korostuneet todella kovat arvot. Työntekijöiden ja heidän perheidensä hyvinvoinnista ei ole juuri välitetty.

En ymmärrä näitä, jo olemassa olevien virastojen pakkosiirtämistä maakuntiin veronmaksajien rahoilla ollenkaan. Päätöksen takana ei ole mitään järkevää perustetta. Tämä on puolue- ja aluepolitiikkaa siis parhaimmillaan.

Tyhjän kalenterin kammoa ja uusia haasteita

Opintovapaani on nyt totta. Seuraajani perehdytys on hoidettu ja viime vuoden velvollisuudet muutenkin pikkuhiljaa paketissa. Kalenterin tyhjyys ensi viikon osalta hämmentää. Miksi?

On aika helppoa olla opiskelija. Vielä helpompaa on olla töissä käyvä opiskelija. Voi aina todistella itselleen, että voi milloin tahansa siirtyä taas opiskelijaksi. Vastuullista aikuisuutta ja eläkeikään asti kestäväätyöuraa voi näin mukavasti siirtää eteenpäin. Olen tehnyt omaa graduani yli kaksi vuotta. Sanon säännöllisin väliajoin itselleni, että ei se mitään haittaa, minulla on ollut rankkaa viimeisten kahden vuoden aikana. Eihän siinä voi keskittyä. Todellisuudessa valmistuminen myös vähän pelottaa.

Muutan kahden viikon kuluttua Helsinkiin. Sopiva tekosyy olla keskittymättä olennaiseen, kun voi koko ajan pakkailla, suunnitella ja järjestellä asioita. Samaan aikaan alkavat viestinnän opinnot. Pitäisi jaksaa käydä luennolla ja lukea tenttiin. Maaliskuun alussa minusta tulee kehittämispäällikön sijainen.

Sitä voi vaan taas kysyä, mistä aika tuohon kaikkeen riittää. Sen verran kuitenkin tunnen itseäni, että mitä enemmän minulla on tekemistä, sen paremmin saan itsestäni irti. Minulla on tyhjän kalenterin kammo. Ensi viikolla aion kuitenkin näyttää epäilijöille, itseni mukaan lukien, että gradu etenee tyhjästä kalenterista huolimatta. Tai ehkä juuri siitä syystä. Muuttolaatikot tilaan vasta päivää ennen muuttoa, jotta en häsää niiden kanssa turhaan monta päivää etukäteen.

Olen muuttanut ainakin kymmenen kertaa. Mikä siis tekee tästä kerrasta niin erityisen? Ensimmäinen pitkä yhtenäinen työsuhteeni katkeaa. Irrottaudun työyhteisöstä, jonne ehdin oikeasti juurtumaan. Työkaverini ovat olleet ystäviäni. Haikealta tuntuu. Saan myös ensimmäisen kämppiksen. En tosin mitä tahansa kämppistä, vaan muutan saman katon alle pitkäaikaisimman ystäväni kanssa. Asunto on mitä parhain ja se sijaitsee loistavalla paikalla Punavuoressa. Eiköhän tästä vuodesta tule siis kuitenkin kaikkine haasteineen ja ihanine asioineen parempi kuin muutamat viime vuodet yhteensä.

Onneksi on vastakkaisia suuntia ja vapaus valita

Eräs nuori mies tuli kysymään alkuillasta torilla, onko meillä tarjolla viinaa. Ei ollut viinaa, oli kahvia, aatetta ja ajatuksia. Nuoren miehen seuralainen ottikin Uutispäivä Demarin ja pari mainosta mukaansa. Minua jäi mietityttämään miehen kommentti "Älä ota niitä, ei niistä tiedä mitä niissä lukee."

Eihän sitä tosiaan tiedä, mitä eri puolueet ja ihmiset ajattelevat, jos ei ota selvää. Mitä demarien mainoksessa voisi lukea. Että me lupaamme estää Turun omistamien vuokratalojen myynnin, vastustaa peruspalvelujen yksityistämistä tai lupaamme laittaa lisää rahaa lasten iltapäiväkerhotoimintaan.

Eilen julkaistiin tutkimus, jonka mukaan 62 prosenttia suomalaisista uskoo, että vaalirahoituksella on vaikutusta valtuutettujen päätöksiin. Toisin sanoen 62 prosenttia on sitä mieltä, että poliitikko on ostettavissa. Että kunnanvaltuutettu on ostettavissa. Ei hyvin mene.

Ystäväni on vitsaillut, että hänellä on kriteerit äänestäjille. Toisaalta ei tämä ole kovin kaukana siitä, mitä minä ajattelen ehdolla olemisesta. Minä haluan, että äänestäjä tietää millainen arvopohja minulla on, millainen toimintatapa on minulle ominainen ja mitä minä osaan. Olen paneeleissa ja ihmisten kanssa keskustellessa puhunut suoraan ja rehellisesti paitsi oman puolueeni teoista, myös omien vaikuttamismahdollisuuksieni raameista ja ajatuksistani.

Olen tähänkin asti uskaltanut kantaa vastuun päätöksistä, joita olen ollut tekemässä ja työstä, jota olen eri edunvalvontatehtävissä tehnyt. Niin tulen tekemään jatkossakin. Minulle tärkeitä ovat vasemmistolaiset arvot. Kannatan esimerkiksi julkisia palveluja. Minun mielestäni sitä tulee auttaa, joka ei itse pysty. Veronkevennykset tulee kohdentaa pieni- ja keskituloisille ja mahdollisuus kiertää verotusta firmojen kautta tulee estää. Pääomatuloja on puolestaan verotettava nykyistä enemmän.

Minun vaalibudjettini näissä kunnallisvaaleissa on 70 euroa. Siitä 50 euroa tulee puolueosastoltani TOSYltä ja loput omasta pussista. Yhteiset mainokset on maksanut kunnallisjärjestö, TOSY ja Varsinais-Suomen demarinuoret.

Toivottavasti ihmiset jaksavat ottaa selvää ehdokkaiden ja puolueiden arvoista, tavoitteista ja teoista ja äänestää sitä ehdokasta, joka ajaa itselle tärkeitä asioita. Lisäksi sunnuntaina pitää myrskystä huolimatta jaksaa lähteä vaaliuurnille. Siellä nähdään!

Onko ihmisen pahoinvoinnilla rajaa?

Jouduimme taas tänä aamuna lukemaan lehdistä valitettavan traagisesta ampumatapahtumasta. Tällä kertaa Oulussa, naapurien mukaan tavallista keskiluokkaista elämää viettänyt perhe kuoli isän ampumana. Helsingin Sanomien sivuilla käytiin keskustelua siitä, kenen tulee ottaa vastuu, pitääkö käsiaseet kieltää ja onko väsyneistä ja velkaantuneista vanhemmista (tässä tapauksessa surmatyöt tehneestä perheen isästä) välittäminen ja surmien hyväksyminen sama asia. Kertooko tapaus keskiluokan kurjistumisesta vai onko se yksittäinen onnettomuus?

Aamun lehdessä kirjoitettiin puolestaan erityisopetuksesta ja sinne tehtävien oppilassiirtojen lisääntymisestä. Jutussa esiteltiin 14-vuotias poika, jolle koulunkäynti ei maistunut. Erityisopetussiirtojen määrän kasvu ei ole niin yksinkertaista, kuin yleensä annetaan ymmärtää. Ongelmat eivät ole yksiselitteisesti lisääntyneet, vaan esimerkiksi diagnosointi on tarkentunut ja sitä kautta selittyy myös suuri osa erityisoppilaiden määrän kasvusta. Kunnat saavat lisäksi erityisoppilaista enemmän valtion tukea, joten joskus siirto erityisopetukseen on myös taloudellinen ratkaisu.

Erityisoppilaita tulisi minun mielestäni integroida tavallisiin opetusryhmiin tuettuina. Koulutus tarjoaisi tällöin paremmin yhdenmukaiset mahdollisuudet esimerkiksi jatkokoulutukseen ja oppilaita ei leimattaisi turhaan erilaisiksi. Erilaisuus ja erilleen jättäminen aiheuttavat niin nuorelle kuin aikuisellekin pahaa oloa.

Sillä, että nuori käy koulussa, saa onnistumisen kokemuksia, kuuluu yhteisöön, välittää ja on välitetty, on valtavasti merkitystä. Myöskään vanhempia ja aikuisia ei saa jättää yksin. Meillä on oltava tukiverkot, johon turvautua silloin, kun paha olo vaivaa. Mielenterveyspalveluihin on luotava enemmän mahdollisuuksia. Sinne on suunnattava rahaa, vaikka se täytyisi ottaa verotuloja kasvattamalla.

Mielenterveyspalveluiden ennaltaehkäisevää toimintaa on lisättävä. Ihmiset tulee kannustaa palvelujen käyttäjiksi jo siinä vaiheessa, kun paha olo ei ole äärirajaoilla. Matalan kynnyksen osallistumismahdollisuudet auttaisivat monia perheitä. Sillä ihmisen pahalla ololla on raja. Ja kun se raja ylittyy, olemme epäonnistuneet. Minun mielestäni välittäminen ja surmatöiden hyväksyminen eivät ole sama asia. Jokaisella lapsella, nuorella ja aikuisella on oikeus tukeen, jonka hän itse kokee tarvitsevansa.

Taloudellinen aikapommi?

Kaupunginjohtaja, kokoomuksen Mikko Pukkinen esitteli eilen Turulle uuden talousarvion. Samalla hän lupasi, että talous saadaan tasapainoon vuonna 2010 ilman kunnallisveroprosentin korotusta. Talousarvio on kuitenkin 10 miljoonaa euroa alijäämäinen. Ainakin sen verran syödään siis olemassa olevia säästöjä.

Seuraavalla valtuustolla on edessään väistämättä kipeitä taloudellisia ratkaisuja naapurikuntien voidessa samaan aikaan hyvin. Naantalin ja Maskun kunnallisveroprosentit ovat esimerkiksi 16 ja 16,5 kun Turussa maksetaan 18 prosenttia. Turku huolehtii kärjistäen koko seutukunnan vanhuksista ja vammaisista. Lapsiperheet ovat myös eriarvoisessa asemassa, kun muut kunnat esimerkiksi maksavat kodinhoidontuen kuntalisää ja Turku ei tähän pysty.

Talouden tasapainottamiseksi ainakin kokoomus on valmis myymään kiinteää omaisuutta. Tämä on tietysti lyhytnäköistä. Haluan, että mikäli kiinteistöjä joudutaan myymään, Turku myy arvokiinteistöjä keskustasta, eikä vuokratalojaan. Arvokkaat vanhat rakennukset on joka tapauksessa korjattava ja säilytettävä samanlaisina, jolloin turkulaiset pääsevät nauttimaan niistä jatkossakin.Vuokratalojen myynti taas aiheuttaisi eniten haittaa pienituloisille kaupungin vuokralaisille.

Yhden veroprosentin nosto Turussa toisi 25 miljoonaa euroa lisää kaupungin kassaan. Kunnallisvero ei ole progressiivinen, joten se tarkoittaa kaikille yhtä suurta verojen kiristymistä. Pienituloisille se on siten epäreilu. Näin ollen ensin tulee kartoittaa Turun ja naapurikuntien tasavertainen hyötyminen työssäkäyntialueen verotuloista. Kunnallisveroasteen nostamistakin on kuitenkin pakko seuraavan valtuuston miettiä. Palvelut eivät saa entisestään heikentyä eikä niitä saa enempää yksityistää. Kokoomus on väläyttänyt jopa kirjastojen ja koulujen tilojen yksityistämistä ja niiden vuokraamista sen jälkeen kunnan käyttöön.

Minun mielestäni kaikki ei ole myytävänä. Kunnan velvollisuus on tarjota asukkailleen vauvasta vanhukseen hyvät palvelut. Kunnan tulee myös pitää huolta työntekijöistään. Tämä tarkoittaa riittävää määrää kaikkea henkilökuntaa. Pukkisen ohjelmassa henkilöstöä tullaan vähentämään eläköitymisen kautta. Samaan aikaan palkataan kuitenkin konsultteja selvittämään kunnan asioita. Esimerkiksi talouden elvyttämiseen on käytetty jo satoja tuhansia euroja konsulttipalkkioina. Turun taloutta ei saa päästään yhtään huonommalle tolalle. Alijäämäisen budjetin tekeminen on vastuutonta.

Jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen koulumatkaan ja pieneen opetusryhmään

Lapsen oikeus lähikouluun on arvokas periaate. En kuitenkaan pidä siitä, että kouluja ylläpidetään väkisin esimerkiksi silloin, kun ensimmäisen luokan aloittaa vain muutama alueen lapsi. Turussa, kuten koko maassa, ikäluokat pienenevät koko ajan. Kouluverkkoon on voitava tehdä tarkistuksia.

Pieniä kouluja on puolustettu esimerkiksi sillä perusteella, että ryhmäkoot ovat pienissä kouluissa pieniä. Pienet ryhmäkoot eivät kuitenkaan ole millään tavalla riippuvaisia koulun koosta. Ryhmäkoko saadaan pieneksi palkkaamalla riittävästi opettajia. Lapsen tulee saada turvallista opetusta riittävän pienessä luokassa oman ikäistensä lasten joukossa. Luokkia ei siis tule yhdistää tarpeettoman monesta ikäluokasta, kuten pienissä kouluissa joudutaan usein tekemään. Tätä vastustavat erityisesti monet opettajat, sillä lapsen kasvua tuettaessa on huomioitava sekä ikäkaudelle tyypilliset piirteet että erityistä tukea tarvitsevat oppilaat. Myös lahjakkaiden oppilaiden etenemiseen on pystyttävä kiinnittämään huomiota.

Turun ja lähikuntien aluetta on katsottava kokonaisuutena, kun kouluverkkoa tarkistetaan seuraavan kerran. Lisäksi vammaisten lasten oikeuksien toteutumista lähikoulun suhteen on tuettava. Erityisoppilaiden kuljettaminen pitkiä matkoja ei tarjoa heille mielekästä elämää. Erityisoppilaan on saatava myös käydä lähikoulua. Lähikoulua, jonne on turvallinen matka ja jonne tarvittaessa järjestetään koulukyyti. Tähän kyytiin mahtuvat niin vammaiset kuin vammattomatkin lapset.

Kaikille lapsille voidaan taata turvallisen ja kohtuullisen koulumatkan päässä oleva pieni opetusryhmä, mikäli kouluverkkoa supistetaan jonkun verran ja resurssit jaetaan uudelleen. Turussa on kouluja, joissa opintiensä aloitti tänä syksynä alle viisi lasta. Tämä ei voi olla oikeudenmukaista tilanteessa, joissa isompien koulujen luokkakoot lähentelevät samaan aikaan kolmeakymmentä. Koulutoimen resurssien on riitettävä kaikille. Tehdään järkeviä ratkaisuja Turun koulujen suhteen.

Puolueissa vaikuttavat erilaiset arvot

Kaikki puolueet ja niiden ohjelmat vaikuttavat hyvin samanlaisilta. Kaikki haluavat esimerkiksi näin vaalien alla tarjota hyviä asioita jokaiselle kuntalaiselle. Niin sanotun tavallisen äänestäjän on vaikea löytää eroja puolueiden ja ehdokkaiden välille. Politikkojen ja ehdokkaiden tulee kiinnittää tähän huomiota, koska kuten ystäväni eilen sanoi, vika ei ole kuulijassa.

Jotta puolueiden ajamien asioiden takana oleviin arvoihin pääsee todella kiinni, pitää politiikkaa seurata melko aktiivisesti. Minusta on todella huolestuttavaa, että kolme neljästä kansalaisesta ei osaa luetella hallituspuolueita. Selitä siinä sitten eroa porvarin ja demarin välillä. Sillä eroja on. Porvarin ja demarin arvoissa on hitosti eroja. Oikeisto- ja vasemmistopuolueiden ohjelmissa, tavoitteissa ja eteenpäin ajamissa asioissa on myös eroja. Kokoomuksen tavoitteissa ei esimerkiksi puhuta mitään ammattiyhdistysliikkeestä. Ruotsissa porvarihallitus heikensi jo ammattiliittojen ja niihin kuuluvien asemaa. Kuinka pitkälle Suomessa mennään oikeiston arvojen mukaisesti?

SDP haluaa pitää heikoimmista huolta. Minä teen vaikutustyötä niin puolueeni sisällä kuin yhteiskunnassa sen eteen, että näin todella tapahtuu. Demareita on haukuttu paljon siitä, että ne pitkän hallitusvastuunsa aikana antoivat tulo- ja hyvinvointierojen kasvaa. Myös varallisuusveron poistaminen on aiheuttanut suuttumusta, eikä syyttä. Hallitustyöskentely on kompromisseja. Se pitää muistaa. Mikäli vasemmisto ei hallituksessa ole, ei niiden ajamia asioita myöskään yhteiskunnassa näy. Moni asia olisi heikoimman kansalaisen kannalta huonommin, mikäli demarit olisivat aiemmin joutuneet oppositioon.

Mikäli sinä olet vasemmalla, äänestä silloin vasemmistoa. Äänestä demaria, älä porvaria. Sillä oikeiston arvot ovat kovempia. Puolueiden ajamissa asioissa on aina arvolataus taustalla. Ehokkaat ja puolueiden jäsenet valitsevat ryhmänsä sen mukaan, missä omille arvoille löytyy paikka. Ei ole mitään ylhäältä päin tulevaa ohjaavaa voimaa, joka pakottaa pätkätöiden teettämiseen, sosiaaliturvan heikentämiseen, kuntien palvelujen ulkoistamiseen, verokeplottelun sallimiseen, ansiosidonaisen työttömyysturvan heikentämiseen tai muuhun vastaavaan. Näiden kaikkien asioiden taustalla vaikuttaa päätökset, joita tehdään vaaleissa kansalaisten valitsemien henkilöiden toimesta.

Kunnallisvaalit ovat nyt. Kannattaa muistaa myös tehdyt päätökset, ei vain lupaukset. Turussa voin hyvällä omalla tunnolla sanoa, että oma puolueeni on tehnyt hyvää työtä esimerkiksi Turun talouden elvyttämiseksi, vaikka Petteri Orpo Turun Sanomissa väitti muuta. Kokoomuksen talousohjelma odottaa laatikossa. Haluatko sinä nähdä miten se käytännössä toimii? Minä en. Sillä minun kunnassani on riittävästi vanhusten hoitajia, vammaisten avustajia, lastentarhan opettajia, opinto-ohjaajia ja psykologeja. Minun kunnassani menoja karsitaan esimerkiksi kaupungin edustusmenoista. Kunnallisveroastetta on myös pystyttävä nostamaan ja naapurikuntia liittämään osaksi Turkua työssäkäyntialueen mukaisesti. Se olisi vähintään oikeudenmukaista.