Eilen vietettiin verotuksen taksvärkkipäivää. Päivän idea on yksinkertaistettuna se, että loppuvuodesta kansalainen saa ansaitsemansa palkan itselleen, eikä maksa siitä valtiolle, kuten on alkuvuoden tehnyt. Päivän teema on hyvä, mutta viesti saisi olla toinen.
Tästä päivästä lähtienhän olemme hyvinvointivaltiossa nettosaajina. Päiväkodit, koulut, terveyskeskukset, tiet, viemärit ja virastot pysyvät auki vuoden loppuun asti. Meillä on oikeus kannella, valittaa, saada vastaus, äänestää, vaikuttaa, osallistua ja luottaa siihen, että itseä kohdellaan tasa-arvoisesti muiden kansalaisten kanssa.
On totta, että kokonaisveroaste on 30 vuodessa noussut. Mutta niin on ihmisten hyvinvointikin kohonnut ja tulot kasvaneet – tosin ei kaikkien kohdalla. Kulunut vuosituhat on ollut tuloerojen ja hyvinvointierojen suhteen myrkyllinen. 90-luvun laman aikana alkanut ja tähän päivään asti kestänyt eriarvoistuminen ei ota laantuakseen. Vaikka jokainen on loppuvuoden ajan hyvinvointivaltion nettosaaja rahallisesti, kaikki eivät todellakaan hyödy hyvinvointivaltion tuottamasta hyvästä yhtä paljon. Ne, joilla menee hyvin, hyötyvät myös eniten. Sama porukka myös jaksaa jauhaa liian kireästä verotuksesta.
Kun ensi vuonna vietetään taksvärkkipäivää haluan, että media nostaa esille kokonaisveroasteen ja maksettujen eurojen lisäksi sen, mitä kaikkea verotuloilla on saatu aikaiseksi. Mikä hyöty siis myös rikkaalle hyvinvointivaltiosta koituu? On onni, että lapsen voi viedä lähikouluun, jossa voi luottaa opetuksen laatuun. On onni, että lähiössä on oma terveyskeskus, jossa oma lääkäri ottaa vastaan. Jo pelkät koulumaksut ja lääkärinpalkkiot söisivät valtaosan lapsiperheen tai sairastelevan perheen tuloista, jos kustannusrasite kannettaisiin yksin ja suoraan omasta tilipussista palveluntarjoajalle. Verotus on vakuutus, joka kaikkien kannattaisi mielellään ottaa.
Hyvää loppuvuotta, nautitaan hyvinvointivaltiosta!
Tuesday, June 14, 2011
Monday, May 30, 2011
Milloin oikeistoideologiasta tuli vallitseva totuus?
Närkästyneet kommentit mm. SAK:n osallistumisesta säätytalon hallitusneuvotteluihin jäivät mietityttämään. Itseäni pännii kyllä enemmän se, että Veronmaksajien keskusliiton Teemu Lehtistä pidetään neutraalina veroasiantuntijana. Veronmaksajien keskusliitto on etujärjestö siinä missä muutkin. Niiden nettisivuilla on jopa vinkkejä siihen, miten henkilöverotuksessa pystyy kikkailemaan itselleen pienemmän veroprosentin.
Yhteiskunnassamme tuntuu olevan vallalla käsitys, jonka mukaan yksilö vastatkoon itsestään ja mitä vähemmän veroja sen parempi. Mitä vähemmän veroja, sen enemmän tulee kuitenkin muita maksuja. Mutta mitäs se rikasta kiinnostaisi. Tai paremminkin rikkaaksi mielivää. Sillä itse asiassa ”muotiin noussut ”oikeistoideologinen ajattelu, jota tunnutaan pidettävän jostain kumman syystä jonkinlaisena neutraalina totuutena, ei kiinnosta kaikkein rikkainta kymmenystä. Niillä menee joka tapauksessa hyvin ja ne eivät joka tapauksessa kummoisesti valtion tuloveroja maksele. Keitä varten kokoomuslaisten tapaiset poliitikot sitten lupailevat veronalennuksiaan?
Fiksutkin ihmiset sortuvat kertomaan, että kyllä veronalennus kannustaa työntekoon. Olen yleensä aina kysynyt kuka se kansalainen oikeasti on, joka hyötyy valtion verotuksen kautta tehtävästä ansiotulojen pienestä veron kevennyksestä niin, että intoutuisi siitä lisäämään työntekoa. Jokainen voi verokortistaan tarkistaa, kuinka suuri osuus verotuksesta kerätään enää valtion kassaan progressiivisesti ja kuinka suuri osa kuntaverotuksen kautta kaikille yhtä suurena prosenttina. Väitän, että moni yllättyy.
Joka tapauksessa se esimerkki. Ylempi toimihenkilö ei tälläkään hetkellä saa tekemästään säännöllisen työajan ylittävästä työstä korvausta (tätä kutsutaan siksi harmaaksi ylityöksi, jota tehdään niin julkisella, kuin yksityisellä sektorilla) ja kaupan kassalla pakertava tavallinen duunari taistelee edes viikon niin sanotuista täysistä tunneista. Ja kun työtulojen veroprosentteja lasketaan, maksetaan lasku muualla. Päivähoitomaksuissa, julkisen liikenteen käyttömaksuissa, auroverossa, ruuan arvonlisäverossa.. Listaa kulutusveroista ja välillisistä veroista voi jatkaa loputtomiin. Nämä verot, kuten oikeasti kaikki tiedämme, kurittavat pienituloisia suhteellisesti kaikkein eniten. Ja kukaan ei kannustunut vielä työntekoon yhtään. Mitä meille oikein siis tapahtuu?
Moni ylemmän keskiluokan tavallinen jamppa on onnellinen siitä, että voi viedä lapsensa hyvään päivähoitoon lähelle kotia ja koulutus on koko yhteiskunnassa tasalaatuisen hyvää. Tästä kaikesta ollaan kuitenkin koko ajan valmiita maksamaan vähemmän. Ihan kuin hyvinvointivaltio olisi rakentamisen jälkeen ilmainen ylläpitää.
Säätytalolla pakerretaan hallitusohjelmaa, joka ohjaa yhteiskuntaamme seuraavat neljä vuotta. Varsinaisten puolueita edustavien neuvottelijoiden lisäksi huoneet pullistelevat erinäisiä etujärjestöjen ihmisiä. Ja kun listaa katsoo, ei voinut tulla kuin pahalle mielelle siitä, keitä etujärjestöt pääsääntöisesti edustaa. Veronmaksajien keskusliiton Teemu Lehtinen on vain piste i:n päällä. Oikeistoideologia jyllää neutraalina totuutena. Toivottavasti hyvinvointivaltion perustukset kestää, vaikka niitä jälleen kovalla kädellä ravistetaan.
Yhteiskunnassamme tuntuu olevan vallalla käsitys, jonka mukaan yksilö vastatkoon itsestään ja mitä vähemmän veroja sen parempi. Mitä vähemmän veroja, sen enemmän tulee kuitenkin muita maksuja. Mutta mitäs se rikasta kiinnostaisi. Tai paremminkin rikkaaksi mielivää. Sillä itse asiassa ”muotiin noussut ”oikeistoideologinen ajattelu, jota tunnutaan pidettävän jostain kumman syystä jonkinlaisena neutraalina totuutena, ei kiinnosta kaikkein rikkainta kymmenystä. Niillä menee joka tapauksessa hyvin ja ne eivät joka tapauksessa kummoisesti valtion tuloveroja maksele. Keitä varten kokoomuslaisten tapaiset poliitikot sitten lupailevat veronalennuksiaan?
Fiksutkin ihmiset sortuvat kertomaan, että kyllä veronalennus kannustaa työntekoon. Olen yleensä aina kysynyt kuka se kansalainen oikeasti on, joka hyötyy valtion verotuksen kautta tehtävästä ansiotulojen pienestä veron kevennyksestä niin, että intoutuisi siitä lisäämään työntekoa. Jokainen voi verokortistaan tarkistaa, kuinka suuri osuus verotuksesta kerätään enää valtion kassaan progressiivisesti ja kuinka suuri osa kuntaverotuksen kautta kaikille yhtä suurena prosenttina. Väitän, että moni yllättyy.
Joka tapauksessa se esimerkki. Ylempi toimihenkilö ei tälläkään hetkellä saa tekemästään säännöllisen työajan ylittävästä työstä korvausta (tätä kutsutaan siksi harmaaksi ylityöksi, jota tehdään niin julkisella, kuin yksityisellä sektorilla) ja kaupan kassalla pakertava tavallinen duunari taistelee edes viikon niin sanotuista täysistä tunneista. Ja kun työtulojen veroprosentteja lasketaan, maksetaan lasku muualla. Päivähoitomaksuissa, julkisen liikenteen käyttömaksuissa, auroverossa, ruuan arvonlisäverossa.. Listaa kulutusveroista ja välillisistä veroista voi jatkaa loputtomiin. Nämä verot, kuten oikeasti kaikki tiedämme, kurittavat pienituloisia suhteellisesti kaikkein eniten. Ja kukaan ei kannustunut vielä työntekoon yhtään. Mitä meille oikein siis tapahtuu?
Moni ylemmän keskiluokan tavallinen jamppa on onnellinen siitä, että voi viedä lapsensa hyvään päivähoitoon lähelle kotia ja koulutus on koko yhteiskunnassa tasalaatuisen hyvää. Tästä kaikesta ollaan kuitenkin koko ajan valmiita maksamaan vähemmän. Ihan kuin hyvinvointivaltio olisi rakentamisen jälkeen ilmainen ylläpitää.
Säätytalolla pakerretaan hallitusohjelmaa, joka ohjaa yhteiskuntaamme seuraavat neljä vuotta. Varsinaisten puolueita edustavien neuvottelijoiden lisäksi huoneet pullistelevat erinäisiä etujärjestöjen ihmisiä. Ja kun listaa katsoo, ei voinut tulla kuin pahalle mielelle siitä, keitä etujärjestöt pääsääntöisesti edustaa. Veronmaksajien keskusliiton Teemu Lehtinen on vain piste i:n päällä. Oikeistoideologia jyllää neutraalina totuutena. Toivottavasti hyvinvointivaltion perustukset kestää, vaikka niitä jälleen kovalla kädellä ravistetaan.
Thursday, April 7, 2011
Tieto lisää tuskaa (ja mahdollisuuksia muuttaa suuntaa)
Kävin eilen katsomassa Eduskunta-näytelmän. Kolmetuntisen aikana käytiin läpi kahta isoa kokonaisuutta. Ensimmäinen 1,5 tuntinen käsitteli lex-Soininvaaraa eli satakomitean työn surkeaa loppuhuipennusta, jossa saatiin aikaiseksi nuorten syrjäytymistä ja eriarvoistumista lisäävä laki, jonka perusteella toimeentulotukea voidaan leikata 20-40 prosenttia. Toinen iso kokonaisuus oli harmaan talouden kitkeminen ja sen pääosaa esitti hallintarekisteri ja pääministeri Kiviniemen halu jatkaa asian viemistä lain tasolle.
Esitys oli minusta hyvä ja selkeä. Vaikka kaikkia johtopäätöksiä ei allekirjoittaisi, oli näytelmän työryhmä saanut aikaiseksi hyvän kokonaisuuden, joka avasi toivottavasti monia silmiä. Ehkä eniten itseäni hämmästytti se, miten hyvin lakeja säätävien poliitikkojen, erilaisten työryhmien ja virkamiesten sekä koko hommaa rahoittavan rikkaan eliitin yhteydet oli saatu esille. Lisäksi poiminnat ministereiden ja kansanedustajien puheista eivät olleet tarkoitushakuisia, vaan relevantteja.
Näytelmän lopussa keskityttiin Kiviniemen puheisiin ehkä vähän pitkästi ja yksityiskohtaisesti, mutta jos ja KUN pääministeri haluaa perustaa Suomeen hallintarekisterijärjestelmän, joka mahdollistaa osakkeiden omistamisen anonyymisti ja veroja kiertäen, niin kyllä se olennaista. Se ON valehtelua, kun hän eduskunnan edessä vannoo, tekevänsä kaiken, jotta harmaa talous kitketään, ja samalla odottaa asettamaltaan työryhmältä lakiesitystä, jolla verojen kiertäminen eli harmaa talous mahdollistetaan.
Samaan aikaan tämä nykyinen hallitus on lisäksi leikannut tuottavuusohjelman nimissä resursseja poliisilta ja työsuojeluvirnaomaisilta. Tarkastuksia tekee esimerkiksi suunnitelmien mukaan tulevaisuudessa edellisten leikkausten päälle 25 henkilötyövuotta vähemmän porukkaa. Kitketäänkö sillä harmaa talous? Ei kitketä. Lisäksi poliisilla ei ole mahdollisuutta puuttua talousrikoksiin, koska ne menevät finanssivalvonnan kautta, joka taas on koottu yritysmaailman henkilöistä ja poliitikoista. Tämäkö pumppu valvoisi itseään ja omia toimiaan niin, että rikokset paljastettaisiin. Ei valvo.
Edelleen olennaista ovat mittaluokat. Lex-Soininvaara säästää 4 miljoonaa, mutta kohtelee hyvin eriarvoistavasti tiettyä tavallista köyhää kansanosaa. Lakia toimeentulotuen leikkaamisen mahdollisuudesta perusteltiin mm. sillä, että nuoret eivät saa jäädä kotiin makaamaan ja nostamaan ”automaattisesti” tulevaa toimeentulotukea. Yhteisiä pelisääntöjä ei siis saa kiertää. Jos kerran karenssi koskee työttömyysturvaa, sen tulee koskea myös sosiaaliturvaa.
Harmaa talous maksaa yhteiskunnalla varovaisten arvioiden mukaan 4 miljardia euroa. Se on 4000 miljoonaa. Nuori ei saa kiertää yhteisiä pelisääntöjä, mutta osakkeen omistaja saa. Se voi hallintarekisterilain mukaan ostaa osakkeensa nimettömänä ja jättää verot maksamatta. Hallintarekisteri ei avaa omistajuuksia. Tässä on myös aika iso poliittinen ansa. Mitä asioita poliitikot saavat jatkossa olla päättämässä? Kiviniemen mukaan esimerkiksi omien omistajuuksiensa arvon nostamista. Hyväksyttävää? Ei minusta.
Meille on syntynyt kummallinen pieni ja rikas eliitti, jonka on annettu mellestää tässä maassa isänmaan nimissä miten tahtoo. Tämä, jos mikä tulee lopettaa.
Esitys oli minusta hyvä ja selkeä. Vaikka kaikkia johtopäätöksiä ei allekirjoittaisi, oli näytelmän työryhmä saanut aikaiseksi hyvän kokonaisuuden, joka avasi toivottavasti monia silmiä. Ehkä eniten itseäni hämmästytti se, miten hyvin lakeja säätävien poliitikkojen, erilaisten työryhmien ja virkamiesten sekä koko hommaa rahoittavan rikkaan eliitin yhteydet oli saatu esille. Lisäksi poiminnat ministereiden ja kansanedustajien puheista eivät olleet tarkoitushakuisia, vaan relevantteja.
Näytelmän lopussa keskityttiin Kiviniemen puheisiin ehkä vähän pitkästi ja yksityiskohtaisesti, mutta jos ja KUN pääministeri haluaa perustaa Suomeen hallintarekisterijärjestelmän, joka mahdollistaa osakkeiden omistamisen anonyymisti ja veroja kiertäen, niin kyllä se olennaista. Se ON valehtelua, kun hän eduskunnan edessä vannoo, tekevänsä kaiken, jotta harmaa talous kitketään, ja samalla odottaa asettamaltaan työryhmältä lakiesitystä, jolla verojen kiertäminen eli harmaa talous mahdollistetaan.
Samaan aikaan tämä nykyinen hallitus on lisäksi leikannut tuottavuusohjelman nimissä resursseja poliisilta ja työsuojeluvirnaomaisilta. Tarkastuksia tekee esimerkiksi suunnitelmien mukaan tulevaisuudessa edellisten leikkausten päälle 25 henkilötyövuotta vähemmän porukkaa. Kitketäänkö sillä harmaa talous? Ei kitketä. Lisäksi poliisilla ei ole mahdollisuutta puuttua talousrikoksiin, koska ne menevät finanssivalvonnan kautta, joka taas on koottu yritysmaailman henkilöistä ja poliitikoista. Tämäkö pumppu valvoisi itseään ja omia toimiaan niin, että rikokset paljastettaisiin. Ei valvo.
Edelleen olennaista ovat mittaluokat. Lex-Soininvaara säästää 4 miljoonaa, mutta kohtelee hyvin eriarvoistavasti tiettyä tavallista köyhää kansanosaa. Lakia toimeentulotuen leikkaamisen mahdollisuudesta perusteltiin mm. sillä, että nuoret eivät saa jäädä kotiin makaamaan ja nostamaan ”automaattisesti” tulevaa toimeentulotukea. Yhteisiä pelisääntöjä ei siis saa kiertää. Jos kerran karenssi koskee työttömyysturvaa, sen tulee koskea myös sosiaaliturvaa.
Harmaa talous maksaa yhteiskunnalla varovaisten arvioiden mukaan 4 miljardia euroa. Se on 4000 miljoonaa. Nuori ei saa kiertää yhteisiä pelisääntöjä, mutta osakkeen omistaja saa. Se voi hallintarekisterilain mukaan ostaa osakkeensa nimettömänä ja jättää verot maksamatta. Hallintarekisteri ei avaa omistajuuksia. Tässä on myös aika iso poliittinen ansa. Mitä asioita poliitikot saavat jatkossa olla päättämässä? Kiviniemen mukaan esimerkiksi omien omistajuuksiensa arvon nostamista. Hyväksyttävää? Ei minusta.
Meille on syntynyt kummallinen pieni ja rikas eliitti, jonka on annettu mellestää tässä maassa isänmaan nimissä miten tahtoo. Tämä, jos mikä tulee lopettaa.
Friday, March 18, 2011
Hyvinvointivaltiossa riskit kannetaan yhdessä
Minun ehdokkaani Pilvi Torsti julistautui blogissaan julkisten palvelujen alasajon vastavoimaksi. Hyvä niin, sillä näin tuleekin olla.
Mutta mitähän ajattelee Elina Lepomäki (kok) kannattaessaan tasaveroa ja julkisten palvelujen alasajoa? Hyvinvointivaltion ideana on se, että yksilöiden riskit kannetaan yhdessä. Tutkijoiden mukaan 90 prosenttia ihmisistä kohtaa sellaisen riskin elämässään, jolla on aitoja vaikutuksia yksilön elämään ja joiden kautta on mahdollista tipahtaa elämänhallinnasta. Onneksi on olemassa turvaverkko. Ainakin toistaiseksi.
Mikäli hyvinvointivaltio ajetaan alas, tipahtaa näistä 90 prosentista suuri osa jatkossa maahan asti. Onkohan Elina Lepomäki noiden 10 prosentin joukossa läpi elämänsä? On tai ei, sillä ei nyt ole niin suurta merkitystä kuin sillä, miten me haluamme jatkossa tätä yhteiskuntaa ylläpitää. Kukin kykyjensä mukaan, vai yhdessä riskit kantaen?
Moni sanoo, ettei kukaan oikeasti veroista tykkää. Minä tykkään. Juuri siitä syystä, että verovaroin me kannamme hyvinvoinnista huolta yhdessä ja otamme riskit vastuullemme yhdessä. Tämä on hyvin perusteltua jo siksi, että lähes jokainen kohtaa elämässään vaiheita, joissa turvaverkkoa tarvitaan tavalla tai toisella.
Pilviä voi äänestää joko 6.-12.4. ennakkoon tai varsinaisena vaalipäivänä Helsingissä numerolla 110.
Mutta mitähän ajattelee Elina Lepomäki (kok) kannattaessaan tasaveroa ja julkisten palvelujen alasajoa? Hyvinvointivaltion ideana on se, että yksilöiden riskit kannetaan yhdessä. Tutkijoiden mukaan 90 prosenttia ihmisistä kohtaa sellaisen riskin elämässään, jolla on aitoja vaikutuksia yksilön elämään ja joiden kautta on mahdollista tipahtaa elämänhallinnasta. Onneksi on olemassa turvaverkko. Ainakin toistaiseksi.
Mikäli hyvinvointivaltio ajetaan alas, tipahtaa näistä 90 prosentista suuri osa jatkossa maahan asti. Onkohan Elina Lepomäki noiden 10 prosentin joukossa läpi elämänsä? On tai ei, sillä ei nyt ole niin suurta merkitystä kuin sillä, miten me haluamme jatkossa tätä yhteiskuntaa ylläpitää. Kukin kykyjensä mukaan, vai yhdessä riskit kantaen?
Moni sanoo, ettei kukaan oikeasti veroista tykkää. Minä tykkään. Juuri siitä syystä, että verovaroin me kannamme hyvinvoinnista huolta yhdessä ja otamme riskit vastuullemme yhdessä. Tämä on hyvin perusteltua jo siksi, että lähes jokainen kohtaa elämässään vaiheita, joissa turvaverkkoa tarvitaan tavalla tai toisella.
Pilviä voi äänestää joko 6.-12.4. ennakkoon tai varsinaisena vaalipäivänä Helsingissä numerolla 110.
Thursday, March 10, 2011
Naiset kotiin ja miehet töihin linja ei sovi 2000-luvulle
Eikä millekään muullekaan luvulle.
Keskustalainen lapsiasiavaltuutettu Maria-Kaisa Aula ja hänen johtamansa työryhmä luovutti eilen esityksensä keskustalaiselle sosiaali- ja terveysministeri Juha Rehulalle. Tai paremminkin työryhmä luovutti mietinnön, koska se ei ollut päässyt yksimielisyyteen mistään esityksestä.
Julkisuudessa on puhuttu vuosia siitä, miten kalliiksi lapset tulevat naisten työnantajille. Todellisuudessa kustannukset ovat kuitenkin pääsääntöisesti vähäiset, sillä työnantajalle korvataan niin sanotut välittömät kustannukset lähes kokonaan. Palkalliset työehtosopimuksin sovittavat äitiyslomat ovat lisääntyneet ja osaltaan vähentäneet perheiden putoamista mahdolliseen tuloloukkuun, mikä on ilahduttavaa. Näiden kustannukset myös korvataan työnantajalle Kelan toimesta 56 (ensimmäiseltä) arkipäivältä 90 prosenttisesti. Mikä onkin oikein.
Voidaan myös laskea, että lähes puolet synnyttävistä naisista eivät rasita työnantajaa kustannusten puolesta ollenkaan, sillä heillä ei ole työpaikkaa, johon palata lapsen kasvettua päivähoitoikäiseksi. Naisyrittäjät ovat laskeneet lapsesta aiheutuviksi kuluiksi jopa 26 000 euroa. Kuluja syntyy neuvolakäynneistä, sijaisen rekrytoinnista ja kouluttamisesta ja myöhemmin sairaan lapsen hoitamisesta kotona. Hämmästyin eilisessä Ylen Aamu-tv:n haastattelussa esiintyneen naisyrittäjän Elina Wittin asennetta lapsia hankkivia naisia kohtaan. Hän käyttäytyi mielestäni haastattelussa jopa vihamielisesti.
Yhteiskunta tarvitsee lapsia, se on sanomattakin selvää. Nykyisessä mallissa epäoikeudenmukaisinta on se, että naiset joutuvat sekä työmarkkinoilla, että perheessä usein asemaan, jossa heillä ei ole samanlaisia valinnanmahdollisuuksia kuin miehillä. Edelleen yli 90 prosenttisesti lapsia hoitaa kotona äiti. Keskustapuolue tuntuu kannattavan tämän määrän vähintään nykytasolla pitämistä. Miksi?
Perhevapaat on pystyttävä jakamaan nykyistä tasaisemmin kummallekin lapsen vanhemmalle. Kustannuksista tulee puhua niin, ettei keskustelussa johdetaan ketään harhaan. Keskustan Rehula painottaa perheiden valinnanmahdollisuuksien säilyttämistä. Perhepolitiikassa on tehty kautta vuosikymmenten valintoja, joilla kannustetaan naiset kotiin hoitamaan lapsia, vaikka samalla puhutaan perheen omasta valinnasta. Kun tämä politiikka ei kerran ole toiminut, on ihan oikeasti pakko tehdä poliittisia valintoja. Esimerkiksi 6+6+6 malli antaisi isille mahdollisuuden ja oikeuden hoitaa lapsiaan ja naisille mahdollisuuden päästä työmarkkinoilla ja rekrytoinneissa edes lähelle samaa asemaa, jossa miehet ovat. Onneksi löytyy myös järkevästi ajattelevia poliitikkoja ja sellaiseksi haluavia. Kansanedustajaehdokas Pilvi Torstilla on mm. hyviä näkemyksiä ja ehdotuksia aiheeseen, joita tuen.
Keskustalainen lapsiasiavaltuutettu Maria-Kaisa Aula ja hänen johtamansa työryhmä luovutti eilen esityksensä keskustalaiselle sosiaali- ja terveysministeri Juha Rehulalle. Tai paremminkin työryhmä luovutti mietinnön, koska se ei ollut päässyt yksimielisyyteen mistään esityksestä.
Julkisuudessa on puhuttu vuosia siitä, miten kalliiksi lapset tulevat naisten työnantajille. Todellisuudessa kustannukset ovat kuitenkin pääsääntöisesti vähäiset, sillä työnantajalle korvataan niin sanotut välittömät kustannukset lähes kokonaan. Palkalliset työehtosopimuksin sovittavat äitiyslomat ovat lisääntyneet ja osaltaan vähentäneet perheiden putoamista mahdolliseen tuloloukkuun, mikä on ilahduttavaa. Näiden kustannukset myös korvataan työnantajalle Kelan toimesta 56 (ensimmäiseltä) arkipäivältä 90 prosenttisesti. Mikä onkin oikein.
Voidaan myös laskea, että lähes puolet synnyttävistä naisista eivät rasita työnantajaa kustannusten puolesta ollenkaan, sillä heillä ei ole työpaikkaa, johon palata lapsen kasvettua päivähoitoikäiseksi. Naisyrittäjät ovat laskeneet lapsesta aiheutuviksi kuluiksi jopa 26 000 euroa. Kuluja syntyy neuvolakäynneistä, sijaisen rekrytoinnista ja kouluttamisesta ja myöhemmin sairaan lapsen hoitamisesta kotona. Hämmästyin eilisessä Ylen Aamu-tv:n haastattelussa esiintyneen naisyrittäjän Elina Wittin asennetta lapsia hankkivia naisia kohtaan. Hän käyttäytyi mielestäni haastattelussa jopa vihamielisesti.
Yhteiskunta tarvitsee lapsia, se on sanomattakin selvää. Nykyisessä mallissa epäoikeudenmukaisinta on se, että naiset joutuvat sekä työmarkkinoilla, että perheessä usein asemaan, jossa heillä ei ole samanlaisia valinnanmahdollisuuksia kuin miehillä. Edelleen yli 90 prosenttisesti lapsia hoitaa kotona äiti. Keskustapuolue tuntuu kannattavan tämän määrän vähintään nykytasolla pitämistä. Miksi?
Perhevapaat on pystyttävä jakamaan nykyistä tasaisemmin kummallekin lapsen vanhemmalle. Kustannuksista tulee puhua niin, ettei keskustelussa johdetaan ketään harhaan. Keskustan Rehula painottaa perheiden valinnanmahdollisuuksien säilyttämistä. Perhepolitiikassa on tehty kautta vuosikymmenten valintoja, joilla kannustetaan naiset kotiin hoitamaan lapsia, vaikka samalla puhutaan perheen omasta valinnasta. Kun tämä politiikka ei kerran ole toiminut, on ihan oikeasti pakko tehdä poliittisia valintoja. Esimerkiksi 6+6+6 malli antaisi isille mahdollisuuden ja oikeuden hoitaa lapsiaan ja naisille mahdollisuuden päästä työmarkkinoilla ja rekrytoinneissa edes lähelle samaa asemaa, jossa miehet ovat. Onneksi löytyy myös järkevästi ajattelevia poliitikkoja ja sellaiseksi haluavia. Kansanedustajaehdokas Pilvi Torstilla on mm. hyviä näkemyksiä ja ehdotuksia aiheeseen, joita tuen.
Saturday, March 5, 2011
Muodissa kalliit harrastukset
Neule- ja muotiblogeja seurataan kaikkein eniten. Käsitöistä onkin tullut muoti-ilmiö, jota harrastavat "kaikki siihen kykenevät". Aamutv:n haastattelussa käsityötaitaja Anu Harkki kutoi villahousuja ja kertoi samalla, että neulominen on itse asiassa kallis harrastus. Ketjuista ostaminen on nopeuden lisäksi halvempaa.
Eilen illalla katsoin Stada-ajankohtaisohjelmaa, jossa kerrottiin toisesta muoti-ilmiöstä downshiftaamisesta. Toimittaja suomensi tämän tekemisen laiskotteluksi. Vitsissä mainostoimiston menestyjä osti itselleen paketin, jossa irtisanoudutaan työstä, muutetaan Intiaan ja talo- sekä koko omaisuus palaa. Hauskaa ehkä. Ehkä ei.
Ihmisillä menee siis hyvin. On aikaa tehdä itse kalliimpaa, voi irtisanoutua työstä tai voi lähteä Intiaan sapattivuoden ajaksi laiskottelemaan. Sotien jälkeinen ja teollistumisen myötä rakennettu hyvinvointivaltio mahdollistaa tämän. Mutta ei kaikille. Käyhä kun ei paljon downshiftaile.
Olimme tänään kansanedustajaehdokas Pilvi Torstin kanssa Itäkeskuksessa vaalityössä. Ihmiset kysyivät mitä SDP ja Pilvi voivat tarjota heille, joilla ei tulot riitä minkäänlaiseen kuluttamiseen, tai perusturva elämiseen. Ne ovat hyviä kysymyksiä.
Kun edellinen hallitus, jossa SDP oli mukana, jätti niin sanotun talousperinnön seuraajalleen Kokoomusvetoiselle hallitukselle, oli valtion talous kolme miljardia euroa PLUSSALLA. Kun menemme tätä kevättä kohti vaaleja, on valtion talous kahdeksan miljardia euroa MIINUKSELLA. Aikamoinen saavutus neljässä vuodessa. Veroja on kevennetty usean miljardin euron arvosta. Verojen kevennyksen seurauksena hyvin toimeentulevat tulevat nyt toimeen entistä paremmin ja pienituloiset entistä huonommin. Ei ole mitä jakaa, eikä tuloeroja tasoiteta riittävästi.
SDP haluaa, että verotuksella kustannetaan paitsi toimivat julkiset palvelut, myös tasataan tuloeroja niin, että kaikkein pienituloisimmat ja perusturvan varassa elävät pystyisivät myös toteuttamaan ihmisarvoista elämää. Minun mielestäni muoti-ilmiöillä, kuten kalliilla langoilla neulominen ja downshiftaus, hehkuttaminen ei edusta hyvää makua. Nämä ovat vain hyvin toimeentulevien ihmisten käsissä sillä välin, kun sadat tuhannet ihmiset laskevat pystyykö ostamaan maustetta tai saako tehdä seuraavassa kuussa sen verran tunteja, että pystyy maksamaan vuokran ja ostamaan rikkinäisten lenkkareiden tilalle uudet.
Ja mitä noihin muotiblogeihin tulee, niin taidan itse jatkaa veroaiheisilla teksteillä ja julkisia palveluita fanittaen, vaikka lukijakunta lisääntyisi aihetta neulomiseen vaihtaen. Voin silti antaa yhden vinkin. Villasukkiin, lapasiin ja pipoon, joita kutoo neljällä puikolla, kannattaa tehdä palmikko puikkojen vaihtokohtaan, jolloin silmukat pitää nostaa vain kerran puikolta puikolle, eikä tähän siis tarvita apupuikkoa. Palmikon kohdan saa merkattua kätevästi pinnillä, jolloin rivien laskeminen helpottuu.
Eilen illalla katsoin Stada-ajankohtaisohjelmaa, jossa kerrottiin toisesta muoti-ilmiöstä downshiftaamisesta. Toimittaja suomensi tämän tekemisen laiskotteluksi. Vitsissä mainostoimiston menestyjä osti itselleen paketin, jossa irtisanoudutaan työstä, muutetaan Intiaan ja talo- sekä koko omaisuus palaa. Hauskaa ehkä. Ehkä ei.
Ihmisillä menee siis hyvin. On aikaa tehdä itse kalliimpaa, voi irtisanoutua työstä tai voi lähteä Intiaan sapattivuoden ajaksi laiskottelemaan. Sotien jälkeinen ja teollistumisen myötä rakennettu hyvinvointivaltio mahdollistaa tämän. Mutta ei kaikille. Käyhä kun ei paljon downshiftaile.
Olimme tänään kansanedustajaehdokas Pilvi Torstin kanssa Itäkeskuksessa vaalityössä. Ihmiset kysyivät mitä SDP ja Pilvi voivat tarjota heille, joilla ei tulot riitä minkäänlaiseen kuluttamiseen, tai perusturva elämiseen. Ne ovat hyviä kysymyksiä.
Kun edellinen hallitus, jossa SDP oli mukana, jätti niin sanotun talousperinnön seuraajalleen Kokoomusvetoiselle hallitukselle, oli valtion talous kolme miljardia euroa PLUSSALLA. Kun menemme tätä kevättä kohti vaaleja, on valtion talous kahdeksan miljardia euroa MIINUKSELLA. Aikamoinen saavutus neljässä vuodessa. Veroja on kevennetty usean miljardin euron arvosta. Verojen kevennyksen seurauksena hyvin toimeentulevat tulevat nyt toimeen entistä paremmin ja pienituloiset entistä huonommin. Ei ole mitä jakaa, eikä tuloeroja tasoiteta riittävästi.
SDP haluaa, että verotuksella kustannetaan paitsi toimivat julkiset palvelut, myös tasataan tuloeroja niin, että kaikkein pienituloisimmat ja perusturvan varassa elävät pystyisivät myös toteuttamaan ihmisarvoista elämää. Minun mielestäni muoti-ilmiöillä, kuten kalliilla langoilla neulominen ja downshiftaus, hehkuttaminen ei edusta hyvää makua. Nämä ovat vain hyvin toimeentulevien ihmisten käsissä sillä välin, kun sadat tuhannet ihmiset laskevat pystyykö ostamaan maustetta tai saako tehdä seuraavassa kuussa sen verran tunteja, että pystyy maksamaan vuokran ja ostamaan rikkinäisten lenkkareiden tilalle uudet.
Ja mitä noihin muotiblogeihin tulee, niin taidan itse jatkaa veroaiheisilla teksteillä ja julkisia palveluita fanittaen, vaikka lukijakunta lisääntyisi aihetta neulomiseen vaihtaen. Voin silti antaa yhden vinkin. Villasukkiin, lapasiin ja pipoon, joita kutoo neljällä puikolla, kannattaa tehdä palmikko puikkojen vaihtokohtaan, jolloin silmukat pitää nostaa vain kerran puikolta puikolle, eikä tähän siis tarvita apupuikkoa. Palmikon kohdan saa merkattua kätevästi pinnillä, jolloin rivien laskeminen helpottuu.
Wednesday, February 23, 2011
Nimistä viis
Kokoomus käyttää tällä hetkellä yllättävänkin paljon aikaa ja energiaa todistellakseen, ettei se kannata tasaveroa (viimeksi HS 24.2. / Sarkomaa). Tasaveroa on myös haukuttu nimenä, joten jätän käyttämättä sitä tässä kirjoituksessa.
Verotuksessa enää alle 10 prosenttia kerätään progressiivisen verotuksen kautta. Kokoomuksen mallissa progressiivisia veroja ovat myös kunnallisverot, vaikka kunnallisveroprosentti on sama kaikille (kirosanaa tasavero ei kuitenkaan saa käyttää). Ajatus lähtee ilmeisesti siitä, että kunnallisverotuksessa pieni- ja keskituloiset saavat tehdä verotukseen ansiotulovähennyksen, joka on alle 3000 euroa. No hyvä, jos tämä tekee verotuksesta progressiivista, niin tehdään pieni harjoitus tähän yhteyteen.
Erilaisia verovähennyksiä kun on muitakin. Asuntolainojen korkoja saa vähentää 3000 euroa, remonttirahaa saman verran ja tähän päälle vielä yksi mokoma (=3000 euroa) jos säästää eläkettä varten. Kenellehän nämä vähennykset kohdistuvat, kun tulojakin pitää olla ihan kiitettävästi, ennen kuin vähennys tilille kolahtaa?
Kokoomus saa kannattaa ihan mitä veromuotoa se lystää, mutta miksei se voi sanoa rehellisesti sitä, kenen etua se ajaa. Niin. Kun kansalta kysytään, nousee hyvinvointivaltio ja sen tarjoamat universaalit palvelut etusijalle, progressiivinen verotus saa kannatusta ja kaikille yhtä suuret (kirosanaa tasavero ei saa vieläkään sanoa) kulutusverot ovat myrkkyä, koska ne kurittavat pieni- ja keskituloisia eniten.
Kirosanasta tasavero kannattaa lukea myös täältä.
Verotuksessa enää alle 10 prosenttia kerätään progressiivisen verotuksen kautta. Kokoomuksen mallissa progressiivisia veroja ovat myös kunnallisverot, vaikka kunnallisveroprosentti on sama kaikille (kirosanaa tasavero ei kuitenkaan saa käyttää). Ajatus lähtee ilmeisesti siitä, että kunnallisverotuksessa pieni- ja keskituloiset saavat tehdä verotukseen ansiotulovähennyksen, joka on alle 3000 euroa. No hyvä, jos tämä tekee verotuksesta progressiivista, niin tehdään pieni harjoitus tähän yhteyteen.
Erilaisia verovähennyksiä kun on muitakin. Asuntolainojen korkoja saa vähentää 3000 euroa, remonttirahaa saman verran ja tähän päälle vielä yksi mokoma (=3000 euroa) jos säästää eläkettä varten. Kenellehän nämä vähennykset kohdistuvat, kun tulojakin pitää olla ihan kiitettävästi, ennen kuin vähennys tilille kolahtaa?
Kokoomus saa kannattaa ihan mitä veromuotoa se lystää, mutta miksei se voi sanoa rehellisesti sitä, kenen etua se ajaa. Niin. Kun kansalta kysytään, nousee hyvinvointivaltio ja sen tarjoamat universaalit palvelut etusijalle, progressiivinen verotus saa kannatusta ja kaikille yhtä suuret (kirosanaa tasavero ei saa vieläkään sanoa) kulutusverot ovat myrkkyä, koska ne kurittavat pieni- ja keskituloisia eniten.
Kirosanasta tasavero kannattaa lukea myös täältä.
Subscribe to:
Posts (Atom)
