Hutkitaan hei keppiä ja porkkanaa

Kirjoitin viime viikolla Ylen ykkösaamun kolumnissa huoliani hallitusohjelman niistä kirjauksista, jotka jättävät keskeisiä toimenpiteitä auki. Mahdollisessa talouden taantumassa ei voida taata, että nyt käyntiin päässyt eriarvoistumisen pysäyttäminen jatkuu. Myös yhteiskunnan asenteissa on parantamisen varaa.

Hallitusohjelmaan kirjattiin, että asuntolainan korkovähennysoikeutta leikataan ja kotitalousvähennyksen enimmäismäärää lasketaan 3000 eurosta 2000 euroon. Satakunnan kansa uutisoi eilen, että jälkimmäinen tulee lisäämään harmaan työvoiman käyttöä. Ensimmäisen perään on itketty, että kyllä nyt kepitetään keskiluokkaa.

Kotitalousvähennystä on käytetty keskimäärin eniten Kauniaisissa, jossa määrä on ollut noin 1500 euroa eli puolet nykyisestä maksimista ja edelleen reilusti alle tulevan rajan. Jo tässä vaiheessa herää kysymys, miksi itku rajan alentamisesta?

Entä keitä tuen käyttäjät ovat? Kauniaisissa henkilöiden keskitulot ovat 5000 euroa kuukaudessa, suomalaisten keskiansiot ovat 3000 euroa kuukaudessa. Kotitalousvähennyksen käyttäjistä valtaosa tienaa yli 35 000 euroa vuodessa ja 80 prosenttia käytetään remontteihin, eli lisäämään asunnon jälleenmyyntiarvoa. Jo vuonna 2006 65 prosenttia käytettiin remontteihin ja käyttäjät olivat pääsääntöisesti suurituloisia. Asia olisi voitu korjata jo ajat sitten, mutta porvarihallituksella taisi olla muuta puuhaa.

Asunnon myyntivoitto on verotonta, kunhan asuu kaksi vuotta omistamassaan asunnossa. Ja omistamistahan on jo tuettu korkovähennyksen avulla, joka keskimääräisellä lainankorolla 150 000 euron asunnossa tarkoittaa noin 1000 euron tulonsiirtoa veronmaksajilta asunnonomistajalle. Uuden hallitusohjelman kirjauksen jälkeen tuki on edelleen vastaavassa tilanteessa noin 750 euroa.

Työn tekeminen verokortin ohi on rikos. Myös työn ostaminen verokortin ohi on rikos. Kun kotitalousvähennyksen käyttäjistä valtaosa on erittäin hyvin toimeentulevia henkilöitä ja työn teettäminen verokortin ohi olisi rikos, niin mihin veronmaksajien maksamaa verotukea, eli porkkanaa oikein tarvitaan? Vai onkohan kyse sittenkin siitä, että hyvin toimeentulevaa väestöä on haluttu helliä kaikkien veronmaksajien rahoilla.

Lopuksi muistutan jo kerran aiemmin esiin ottamastani alle 25 vuotiainen nuorten toimeentulotuen leikkaamismahdollisuudesta. Eli jos syystä tai toisesta nuori jää vaille opiskelu- tai työpaikkaa, häneltä voidaan leikata jo ennestään pieniä tukia. Tässä katsotaan siis, että keppi auttaa porkkanaa paremmin.

Asuntolainan ja kotitalousvähennyksen lievät ”heikennykset” eivät todellisuudessa kurita ketään, vaan ne ovat oikeudenmukainen päätös sen puolesta, että autetaan ennemmin niitä, jotka tukea todellisuudessa tarvitsevat. Toimeentulotuen leikkaaminen puolestaan kurittaa sitä väestönosaa, jolla jo ennestään menee huonosti. Tämä vääryys vaatii pikaista korjaamista ja kepin tilalle porkkanan vaihtamista.

Porkkanaa ei siis minun mielestäni ole syytä tuhlata siihen, että hyvin toimeentuleva kansalainen pysyy kaidalla tiellä, eli ei käytä harmaata työvoimaa. Vaihtoehtoisesti voisimme myös lisätä aidosti rikollisuuden torjuntaa. Se maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin, jonka jälkeen voimme tukea kaikkia niitä tuloluokkia, jotka apua tarvitsevat. Tehdään se parhailla mahdollisilla toimenpiteillä, ei keppiä ja porkkanaa sinne tänne ajattelemattomasti hutkien.

ps. Muun muassa Tilastokeskus ja VM tuottavat tilastoja näistäkin aiheista.

Rukalta, morjens!

Kävinpä minäkin Rukan vaaroilta hakemassa tuntumaa yhteiskunnan asioihin ja tilaan. Hiljaisuudessa ja perusasioiden äärellä oli melkein helppo tuudittautua ajatukseen, että asiat ovat meillä aika hyvin.

Nyt jo eduskunnassakin hyväksytty hallitusohjelma on ihan ok, jos sen lukee nopeasti ja ajattelematta. Ohjelmaan on kuitenkin kirjattu tai jätetty kirjaamatta hankalia kohtia, joiden kanssa tasa-arvoista ja hyvinvoivaa yhteiskuntaa ja mahdollisimman pieniä tuloeroja kannattavat joutuvat vielä hikeen.

Miksi Kokoomus esimerkiksi a) hirtti itsensä kiinni mahdolliseen työtulojen (progressiivisen) verotuksen kiristämisen estämiseen ja b) se hyväksyttiin ohjelmaan? Miksi arvopaperimarkkinalain kehittämistä ei kirjattu niin yksiselitteisesti, että se todella estäisi osakkeiden omistajuuksien piilottamisen ja rikollisen toiminnan? Miksi perusturvan korottamisen yhteydessä ei ajateltu loppuun asti sitä, että kaikkein pienituloisin ihminen ei sitä läheskään sen suuruisena saa? Miksi työmarkkinatukea saavien kytkös avo- tai aviopuolisoon jäi auki? Miksi valtion tuottavuusohjelmasta ei kirjattu suoraan sitä, mitä se henkilöstölle tarkoittaa? Miksei työurien pidentämisen yhteydessä tehty konkreettisia toimenpidesuunnitelmia siitä, miten työelämän laatua esim. valvotaan ja väärinkäytöksiä sanktioidaan?

Ja miksi ihmeessä harmaan talouden torjumiseen valjastetun ministeriryhmän kokoonpanoa asiantuntijoineen ei julkisteta!?

Tässä maassa, muuallakin kuin Rukalla hiihdellen tai vaeltaen, voi pieni ihminen saada yksinkertaisia ajatuksia isojen asioiden parantamiseksi. Joskus nuo yksinkertaiset ajatukset voivat myös toimia.

Lähdetään vaikka siitä, hyvinvointivaltion lasku hoidetaan niin, että kansalaiset kustantavat sitä kykyjensä mukaan. Verotus tulee järjestää heikommassakin taloudellisessa tilanteessa oikeudenmukaisesti ja se kyllä vaatisi progression lisäämistä, ei tasaverokehityksen jatkamista. Työttömien omanarvon tuntoa ei puolestaan kohoteta pakottaen elämään puolison tuloilla ja työssä käyvien asemasta muutoksissa ja työpaikan arjessa tulee kehittää vaatimalla työnantajaa nyt vaikka aluksi noudattamaan lakeja. Lisää resursseja valvontaan ja kunnon sakot laiminlyönneistä. Viime aikoina julkisuuteen nousseet tapaukset mm. Kuntaliitosta ja Linnanmäeltä taitavat olla vain jäävuoren huippu.

ps. Hellettä jatkuu vielä viikonlopun yli. Asiat voisivat siis olla huonomminkin.

Loppuvuosi nettosaajana

Eilen vietettiin verotuksen taksvärkkipäivää. Päivän idea on yksinkertaistettuna se, että loppuvuodesta kansalainen saa ansaitsemansa palkan itselleen, eikä maksa siitä valtiolle, kuten on alkuvuoden tehnyt. Päivän teema on hyvä, mutta viesti saisi olla toinen.

Tästä päivästä lähtienhän olemme hyvinvointivaltiossa nettosaajina. Päiväkodit, koulut, terveyskeskukset, tiet, viemärit ja virastot pysyvät auki vuoden loppuun asti. Meillä on oikeus kannella, valittaa, saada vastaus, äänestää, vaikuttaa, osallistua ja luottaa siihen, että itseä kohdellaan tasa-arvoisesti muiden kansalaisten kanssa.

On totta, että kokonaisveroaste on 30 vuodessa noussut. Mutta niin on ihmisten hyvinvointikin kohonnut ja tulot kasvaneet – tosin ei kaikkien kohdalla. Kulunut vuosituhat on ollut tuloerojen ja hyvinvointierojen suhteen myrkyllinen. 90-luvun laman aikana alkanut ja tähän päivään asti kestänyt eriarvoistuminen ei ota laantuakseen. Vaikka jokainen on loppuvuoden ajan hyvinvointivaltion nettosaaja rahallisesti, kaikki eivät todellakaan hyödy hyvinvointivaltion tuottamasta hyvästä yhtä paljon. Ne, joilla menee hyvin, hyötyvät myös eniten. Sama porukka myös jaksaa jauhaa liian kireästä verotuksesta.

Kun ensi vuonna vietetään taksvärkkipäivää haluan, että media nostaa esille kokonaisveroasteen ja maksettujen eurojen lisäksi sen, mitä kaikkea verotuloilla on saatu aikaiseksi. Mikä hyöty siis myös rikkaalle hyvinvointivaltiosta koituu? On onni, että lapsen voi viedä lähikouluun, jossa voi luottaa opetuksen laatuun. On onni, että lähiössä on oma terveyskeskus, jossa oma lääkäri ottaa vastaan. Jo pelkät koulumaksut ja lääkärinpalkkiot söisivät valtaosan lapsiperheen tai sairastelevan perheen tuloista, jos kustannusrasite kannettaisiin yksin ja suoraan omasta tilipussista palveluntarjoajalle. Verotus on vakuutus, joka kaikkien kannattaisi mielellään ottaa.

Hyvää loppuvuotta, nautitaan hyvinvointivaltiosta!

Milloin oikeistoideologiasta tuli vallitseva totuus?

Närkästyneet kommentit mm. SAK:n osallistumisesta säätytalon hallitusneuvotteluihin jäivät mietityttämään. Itseäni pännii kyllä enemmän se, että Veronmaksajien keskusliiton Teemu Lehtistä pidetään neutraalina veroasiantuntijana. Veronmaksajien keskusliitto on etujärjestö siinä missä muutkin. Niiden nettisivuilla on jopa vinkkejä siihen, miten henkilöverotuksessa pystyy kikkailemaan itselleen pienemmän veroprosentin.

Yhteiskunnassamme tuntuu olevan vallalla käsitys, jonka mukaan yksilö vastatkoon itsestään ja mitä vähemmän veroja sen parempi. Mitä vähemmän veroja, sen enemmän tulee kuitenkin muita maksuja. Mutta mitäs se rikasta kiinnostaisi. Tai paremminkin rikkaaksi mielivää. Sillä itse asiassa ”muotiin noussut ”oikeistoideologinen ajattelu, jota tunnutaan pidettävän jostain kumman syystä jonkinlaisena neutraalina totuutena, ei kiinnosta kaikkein rikkainta kymmenystä. Niillä menee joka tapauksessa hyvin ja ne eivät joka tapauksessa kummoisesti valtion tuloveroja maksele. Keitä varten kokoomuslaisten tapaiset poliitikot sitten lupailevat veronalennuksiaan?

Fiksutkin ihmiset sortuvat kertomaan, että kyllä veronalennus kannustaa työntekoon. Olen yleensä aina kysynyt kuka se kansalainen oikeasti on, joka hyötyy valtion verotuksen kautta tehtävästä ansiotulojen pienestä veron kevennyksestä niin, että intoutuisi siitä lisäämään työntekoa. Jokainen voi verokortistaan tarkistaa, kuinka suuri osuus verotuksesta kerätään enää valtion kassaan progressiivisesti ja kuinka suuri osa kuntaverotuksen kautta kaikille yhtä suurena prosenttina. Väitän, että moni yllättyy.

Joka tapauksessa se esimerkki. Ylempi toimihenkilö ei tälläkään hetkellä saa tekemästään säännöllisen työajan ylittävästä työstä korvausta (tätä kutsutaan siksi harmaaksi ylityöksi, jota tehdään niin julkisella, kuin yksityisellä sektorilla) ja kaupan kassalla pakertava tavallinen duunari taistelee edes viikon niin sanotuista täysistä tunneista. Ja kun työtulojen veroprosentteja lasketaan, maksetaan lasku muualla. Päivähoitomaksuissa, julkisen liikenteen käyttömaksuissa, auroverossa, ruuan arvonlisäverossa.. Listaa kulutusveroista ja välillisistä veroista voi jatkaa loputtomiin. Nämä verot, kuten oikeasti kaikki tiedämme, kurittavat pienituloisia suhteellisesti kaikkein eniten. Ja kukaan ei kannustunut vielä työntekoon yhtään. Mitä meille oikein siis tapahtuu?

Moni ylemmän keskiluokan tavallinen jamppa on onnellinen siitä, että voi viedä lapsensa hyvään päivähoitoon lähelle kotia ja koulutus on koko yhteiskunnassa tasalaatuisen hyvää. Tästä kaikesta ollaan kuitenkin koko ajan valmiita maksamaan vähemmän. Ihan kuin hyvinvointivaltio olisi rakentamisen jälkeen ilmainen ylläpitää.

Säätytalolla pakerretaan hallitusohjelmaa, joka ohjaa yhteiskuntaamme seuraavat neljä vuotta. Varsinaisten puolueita edustavien neuvottelijoiden lisäksi huoneet pullistelevat erinäisiä etujärjestöjen ihmisiä. Ja kun listaa katsoo, ei voinut tulla kuin pahalle mielelle siitä, keitä etujärjestöt pääsääntöisesti edustaa. Veronmaksajien keskusliiton Teemu Lehtinen on vain piste i:n päällä. Oikeistoideologia jyllää neutraalina totuutena. Toivottavasti hyvinvointivaltion perustukset kestää, vaikka niitä jälleen kovalla kädellä ravistetaan.

Tieto lisää tuskaa (ja mahdollisuuksia muuttaa suuntaa)

Kävin eilen katsomassa Eduskunta-näytelmän. Kolmetuntisen aikana käytiin läpi kahta isoa kokonaisuutta. Ensimmäinen 1,5 tuntinen käsitteli lex-Soininvaaraa eli satakomitean työn surkeaa loppuhuipennusta, jossa saatiin aikaiseksi nuorten syrjäytymistä ja eriarvoistumista lisäävä laki, jonka perusteella toimeentulotukea voidaan leikata 20-40 prosenttia. Toinen iso kokonaisuus oli harmaan talouden kitkeminen ja sen pääosaa esitti hallintarekisteri ja pääministeri Kiviniemen halu jatkaa asian viemistä lain tasolle.

Esitys oli minusta hyvä ja selkeä. Vaikka kaikkia johtopäätöksiä ei allekirjoittaisi, oli näytelmän työryhmä saanut aikaiseksi hyvän kokonaisuuden, joka avasi toivottavasti monia silmiä. Ehkä eniten itseäni hämmästytti se, miten hyvin lakeja säätävien poliitikkojen, erilaisten työryhmien ja virkamiesten sekä koko hommaa rahoittavan rikkaan eliitin yhteydet oli saatu esille. Lisäksi poiminnat ministereiden ja kansanedustajien puheista eivät olleet tarkoitushakuisia, vaan relevantteja.

Näytelmän lopussa keskityttiin Kiviniemen puheisiin ehkä vähän pitkästi ja yksityiskohtaisesti, mutta jos ja KUN pääministeri haluaa perustaa Suomeen hallintarekisterijärjestelmän, joka mahdollistaa osakkeiden omistamisen anonyymisti ja veroja kiertäen, niin kyllä se olennaista. Se ON valehtelua, kun hän eduskunnan edessä vannoo, tekevänsä kaiken, jotta harmaa talous kitketään, ja samalla odottaa asettamaltaan työryhmältä lakiesitystä, jolla verojen kiertäminen eli harmaa talous mahdollistetaan.

Samaan aikaan tämä nykyinen hallitus on lisäksi leikannut tuottavuusohjelman nimissä resursseja poliisilta ja työsuojeluvirnaomaisilta. Tarkastuksia tekee esimerkiksi suunnitelmien mukaan tulevaisuudessa edellisten leikkausten päälle 25 henkilötyövuotta vähemmän porukkaa. Kitketäänkö sillä harmaa talous? Ei kitketä. Lisäksi poliisilla ei ole mahdollisuutta puuttua talousrikoksiin, koska ne menevät finanssivalvonnan kautta, joka taas on koottu yritysmaailman henkilöistä ja poliitikoista. Tämäkö pumppu valvoisi itseään ja omia toimiaan niin, että rikokset paljastettaisiin. Ei valvo.

Edelleen olennaista ovat mittaluokat. Lex-Soininvaara säästää 4 miljoonaa, mutta kohtelee hyvin eriarvoistavasti tiettyä tavallista köyhää kansanosaa. Lakia toimeentulotuen leikkaamisen mahdollisuudesta perusteltiin mm. sillä, että nuoret eivät saa jäädä kotiin makaamaan ja nostamaan ”automaattisesti” tulevaa toimeentulotukea. Yhteisiä pelisääntöjä ei siis saa kiertää. Jos kerran karenssi koskee työttömyysturvaa, sen tulee koskea myös sosiaaliturvaa.

Harmaa talous maksaa yhteiskunnalla varovaisten arvioiden mukaan 4 miljardia euroa. Se on 4000 miljoonaa. Nuori ei saa kiertää yhteisiä pelisääntöjä, mutta osakkeen omistaja saa. Se voi hallintarekisterilain mukaan ostaa osakkeensa nimettömänä ja jättää verot maksamatta. Hallintarekisteri ei avaa omistajuuksia. Tässä on myös aika iso poliittinen ansa. Mitä asioita poliitikot saavat jatkossa olla päättämässä? Kiviniemen mukaan esimerkiksi omien omistajuuksiensa arvon nostamista. Hyväksyttävää? Ei minusta.

Meille on syntynyt kummallinen pieni ja rikas eliitti, jonka on annettu mellestää tässä maassa isänmaan nimissä miten tahtoo. Tämä, jos mikä tulee lopettaa.

Hyvinvointivaltiossa riskit kannetaan yhdessä

Minun ehdokkaani Pilvi Torsti julistautui blogissaan julkisten palvelujen alasajon vastavoimaksi. Hyvä niin, sillä näin tuleekin olla.

Mutta mitähän ajattelee Elina Lepomäki (kok) kannattaessaan tasaveroa ja julkisten palvelujen alasajoa? Hyvinvointivaltion ideana on se, että yksilöiden riskit kannetaan yhdessä. Tutkijoiden mukaan 90 prosenttia ihmisistä kohtaa sellaisen riskin elämässään, jolla on aitoja vaikutuksia yksilön elämään ja joiden kautta on mahdollista tipahtaa elämänhallinnasta. Onneksi on olemassa turvaverkko. Ainakin toistaiseksi.

Mikäli hyvinvointivaltio ajetaan alas, tipahtaa näistä 90 prosentista suuri osa jatkossa maahan asti. Onkohan Elina Lepomäki noiden 10 prosentin joukossa läpi elämänsä? On tai ei, sillä ei nyt ole niin suurta merkitystä kuin sillä, miten me haluamme jatkossa tätä yhteiskuntaa ylläpitää. Kukin kykyjensä mukaan, vai yhdessä riskit kantaen?

Moni sanoo, ettei kukaan oikeasti veroista tykkää. Minä tykkään. Juuri siitä syystä, että verovaroin me kannamme hyvinvoinnista huolta yhdessä ja otamme riskit vastuullemme yhdessä. Tämä on hyvin perusteltua jo siksi, että lähes jokainen kohtaa elämässään vaiheita, joissa turvaverkkoa tarvitaan tavalla tai toisella.

Pilviä voi äänestää joko 6.-12.4. ennakkoon tai varsinaisena vaalipäivänä Helsingissä numerolla 110.

Naiset kotiin ja miehet töihin linja ei sovi 2000-luvulle

Eikä millekään muullekaan luvulle.

Keskustalainen lapsiasiavaltuutettu Maria-Kaisa Aula ja hänen johtamansa työryhmä luovutti eilen esityksensä keskustalaiselle sosiaali- ja terveysministeri Juha Rehulalle. Tai paremminkin työryhmä luovutti mietinnön, koska se ei ollut päässyt yksimielisyyteen mistään esityksestä.

Julkisuudessa on puhuttu vuosia siitä, miten kalliiksi lapset tulevat naisten työnantajille. Todellisuudessa kustannukset ovat kuitenkin pääsääntöisesti vähäiset, sillä työnantajalle korvataan niin sanotut välittömät kustannukset lähes kokonaan. Palkalliset työehtosopimuksin sovittavat äitiyslomat ovat lisääntyneet ja osaltaan vähentäneet perheiden putoamista mahdolliseen tuloloukkuun, mikä on ilahduttavaa. Näiden kustannukset myös korvataan työnantajalle Kelan toimesta 56 (ensimmäiseltä) arkipäivältä 90 prosenttisesti. Mikä onkin oikein.

Voidaan myös laskea, että lähes puolet synnyttävistä naisista eivät rasita työnantajaa kustannusten puolesta ollenkaan, sillä heillä ei ole työpaikkaa, johon palata lapsen kasvettua päivähoitoikäiseksi. Naisyrittäjät ovat laskeneet lapsesta aiheutuviksi kuluiksi jopa 26 000 euroa. Kuluja syntyy neuvolakäynneistä, sijaisen rekrytoinnista ja kouluttamisesta ja myöhemmin sairaan lapsen hoitamisesta kotona. Hämmästyin eilisessä Ylen Aamu-tv:n haastattelussa esiintyneen naisyrittäjän Elina Wittin asennetta lapsia hankkivia naisia kohtaan. Hän käyttäytyi mielestäni haastattelussa jopa vihamielisesti.

Yhteiskunta tarvitsee lapsia, se on sanomattakin selvää. Nykyisessä mallissa epäoikeudenmukaisinta on se, että naiset joutuvat sekä työmarkkinoilla, että perheessä usein asemaan, jossa heillä ei ole samanlaisia valinnanmahdollisuuksia kuin miehillä. Edelleen yli 90 prosenttisesti lapsia hoitaa kotona äiti. Keskustapuolue tuntuu kannattavan tämän määrän vähintään nykytasolla pitämistä. Miksi?

Perhevapaat on pystyttävä jakamaan nykyistä tasaisemmin kummallekin lapsen vanhemmalle. Kustannuksista tulee puhua niin, ettei keskustelussa johdetaan ketään harhaan. Keskustan Rehula painottaa perheiden valinnanmahdollisuuksien säilyttämistä. Perhepolitiikassa on tehty kautta vuosikymmenten valintoja, joilla kannustetaan naiset kotiin hoitamaan lapsia, vaikka samalla puhutaan perheen omasta valinnasta. Kun tämä politiikka ei kerran ole toiminut, on ihan oikeasti pakko tehdä poliittisia valintoja. Esimerkiksi 6+6+6 malli antaisi isille mahdollisuuden ja oikeuden hoitaa lapsiaan ja naisille mahdollisuuden päästä työmarkkinoilla ja rekrytoinneissa edes lähelle samaa asemaa, jossa miehet ovat. Onneksi löytyy myös järkevästi ajattelevia poliitikkoja ja sellaiseksi haluavia. Kansanedustajaehdokas Pilvi Torstilla on mm. hyviä näkemyksiä ja ehdotuksia aiheeseen, joita tuen.