Kauhajoen tai Jokelan tapahtumia ei tarvitse tässä toistaa. Ihmiset kysyvät oikeutetusti miksi. Syytä etsitään kodeista, kouluista, yhteiskunnasta. Kysymys siitä, miksi niin sanotun hyvän kodin lapsista tulee murhaajia, on moneen kertaan esitetty. Puhutaan yhteisöllisyydestä, luottamuksesta, huomaamisesta, kuuntelemisesta.
Minustakin tuntuu pahalta ja tyhjältä. Miksei kukaan huomannut? Tai kun huomattiin, miksei puututtu? Miksei pakotettu puhumaan? Ihmisen sisään voi kertyä käsittämätön määrä vihaa. Tuleeko tämä hyväksyä osana yhteiskuntaamme, tuleeko meidän elää pelossa ja odottaa seuraavaa tapausta. Vai voidaanko jotain tehdä. Kyllä voidaan. Mutta kysymys kuuluu, halutaanko jotain todella tehdä? Koteja ja vanhempia auttaa, kouluja tukea, antaa lapsille ja nuorille yksilöllisiä mahdollisuuksia. Pitää jokaisesta huolta.
Odotan edelleen sitä päivää, kun kuulen päivän ensimmäiset uutiset ja siellä kerrotaan, että "Tänään meillä on hyviä uutisia. Ei enää suuria mullistuksia. Tänään meillä on hyviä uutisia.."
Minustakin tuntuu pahalta ja tyhjältä. Miksei kukaan huomannut? Tai kun huomattiin, miksei puututtu? Miksei pakotettu puhumaan? Ihmisen sisään voi kertyä käsittämätön määrä vihaa. Tuleeko tämä hyväksyä osana yhteiskuntaamme, tuleeko meidän elää pelossa ja odottaa seuraavaa tapausta. Vai voidaanko jotain tehdä. Kyllä voidaan. Mutta kysymys kuuluu, halutaanko jotain todella tehdä? Koteja ja vanhempia auttaa, kouluja tukea, antaa lapsille ja nuorille yksilöllisiä mahdollisuuksia. Pitää jokaisesta huolta.
Odotan edelleen sitä päivää, kun kuulen päivän ensimmäiset uutiset ja siellä kerrotaan, että "Tänään meillä on hyviä uutisia. Ei enää suuria mullistuksia. Tänään meillä on hyviä uutisia.."
