Loppuvuosi nettosaajana

Eilen vietettiin verotuksen taksvärkkipäivää. Päivän idea on yksinkertaistettuna se, että loppuvuodesta kansalainen saa ansaitsemansa palkan itselleen, eikä maksa siitä valtiolle, kuten on alkuvuoden tehnyt. Päivän teema on hyvä, mutta viesti saisi olla toinen.

Tästä päivästä lähtienhän olemme hyvinvointivaltiossa nettosaajina. Päiväkodit, koulut, terveyskeskukset, tiet, viemärit ja virastot pysyvät auki vuoden loppuun asti. Meillä on oikeus kannella, valittaa, saada vastaus, äänestää, vaikuttaa, osallistua ja luottaa siihen, että itseä kohdellaan tasa-arvoisesti muiden kansalaisten kanssa.

On totta, että kokonaisveroaste on 30 vuodessa noussut. Mutta niin on ihmisten hyvinvointikin kohonnut ja tulot kasvaneet – tosin ei kaikkien kohdalla. Kulunut vuosituhat on ollut tuloerojen ja hyvinvointierojen suhteen myrkyllinen. 90-luvun laman aikana alkanut ja tähän päivään asti kestänyt eriarvoistuminen ei ota laantuakseen. Vaikka jokainen on loppuvuoden ajan hyvinvointivaltion nettosaaja rahallisesti, kaikki eivät todellakaan hyödy hyvinvointivaltion tuottamasta hyvästä yhtä paljon. Ne, joilla menee hyvin, hyötyvät myös eniten. Sama porukka myös jaksaa jauhaa liian kireästä verotuksesta.

Kun ensi vuonna vietetään taksvärkkipäivää haluan, että media nostaa esille kokonaisveroasteen ja maksettujen eurojen lisäksi sen, mitä kaikkea verotuloilla on saatu aikaiseksi. Mikä hyöty siis myös rikkaalle hyvinvointivaltiosta koituu? On onni, että lapsen voi viedä lähikouluun, jossa voi luottaa opetuksen laatuun. On onni, että lähiössä on oma terveyskeskus, jossa oma lääkäri ottaa vastaan. Jo pelkät koulumaksut ja lääkärinpalkkiot söisivät valtaosan lapsiperheen tai sairastelevan perheen tuloista, jos kustannusrasite kannettaisiin yksin ja suoraan omasta tilipussista palveluntarjoajalle. Verotus on vakuutus, joka kaikkien kannattaisi mielellään ottaa.

Hyvää loppuvuotta, nautitaan hyvinvointivaltiosta!