Ministeri Hyssälällä (kesk) alkoi ilmeisesti valta tai sen halu painamaan niin, että hän päätti eilen maanantaina laittaa yllättäen pelin ja neuvottelut poikki lääkelaitoksen suhteen. Ministeriön pyytämää selvitystä ei edes ehditty saamaan valmiiksi, kun ministeri Hyssälän kärsivällisyys loppui. Keskustelua Lääkelaitoksen siirtämisestä Kuopioon käytiin kiivaasti. Myös työntekijät olivat harvinaisen aktiivisia asiassa. Laitoksen 200 työntekijästä 10 %, eli 20 on eronnut ja 12 on ilmoittanut voivansa muuttaa Kuopioon. Hyssälä kuitenkin ilmoitti, että muutto on kokonaisuudessaan tehty vuoteen 2014 mennessä.
Vika ei ole Kuopiossa. On aivan selvää, että kodin, perheen ja kokonaisen elinpiirin Helsinkiin luoneet työntekijät eivät ole valmiita muuttamaan toiselle puolelle Suomea. Minusta on ihmisten täydellistä väheksymistä sanoa, että satojen kilometrien päähän pitäisi muuttaa, jos työnantaja, tässä valtio, niin sanoo. Puhutaan sitoutumisesta työnantajaan ja maakunnan arvostamisesta.
Useat Lääkelaitoksen työntekijät ovat todennäköisesti muutaneet Helsinkiin jo muualta. Heidän muu perheensä ja sukunsa voi olla jo toisella puolella Suomea. Työntekijöiden lapset ovat päiväkodissa tai koulussa, heillä on harrastuksia ja kavereita, he kuuluvat johonkin yhteisöön. Työntekijöiden puolisoille pitäisi myös löytää töitä ja uusi sosiaalinen yhteisö, johon kuulua. Kuopiosta luvattiin asuntoja. Entä kuka myy tässä taloudellisessa tilanteessa Lääkelaitoksen työntekijöiden asunnot Helsingistä?
Olemmeko me Suomessakin jo niin pitkällä taloudellisen vallan uumenissa, että ihmisellä ei pidä olla muuta kuin työ? Kuuluuko työn olla keskeinen elämän sisältö? Voisivatko ihmiset paremmin, jos jo nykyisellään kiireisestä työhön keskittyvästä elämäntyylistä vähän tingittäisiin? Minusta tässä Lääkelaitoksen siirrossa ovat korostuneet todella kovat arvot. Työntekijöiden ja heidän perheidensä hyvinvoinnista ei ole juuri välitetty.
En ymmärrä näitä, jo olemassa olevien virastojen pakkosiirtämistä maakuntiin veronmaksajien rahoilla ollenkaan. Päätöksen takana ei ole mitään järkevää perustetta. Tämä on puolue- ja aluepolitiikkaa siis parhaimmillaan.
Monday, January 19, 2009
Sunday, January 11, 2009
Tyhjän kalenterin kammoa ja uusia haasteita
Opintovapaani on nyt totta. Seuraajani perehdytys on hoidettu ja viime vuoden velvollisuudet muutenkin pikkuhiljaa paketissa. Kalenterin tyhjyys ensi viikon osalta hämmentää. Miksi?
On aika helppoa olla opiskelija. Vielä helpompaa on olla töissä käyvä opiskelija. Voi aina todistella itselleen, että voi milloin tahansa siirtyä taas opiskelijaksi. Vastuullista aikuisuutta ja eläkeikään asti kestäväätyöuraa voi näin mukavasti siirtää eteenpäin. Olen tehnyt omaa graduani yli kaksi vuotta. Sanon säännöllisin väliajoin itselleni, että ei se mitään haittaa, minulla on ollut rankkaa viimeisten kahden vuoden aikana. Eihän siinä voi keskittyä. Todellisuudessa valmistuminen myös vähän pelottaa.
Muutan kahden viikon kuluttua Helsinkiin. Sopiva tekosyy olla keskittymättä olennaiseen, kun voi koko ajan pakkailla, suunnitella ja järjestellä asioita. Samaan aikaan alkavat viestinnän opinnot. Pitäisi jaksaa käydä luennolla ja lukea tenttiin. Maaliskuun alussa minusta tulee kehittämispäällikön sijainen.
Sitä voi vaan taas kysyä, mistä aika tuohon kaikkeen riittää. Sen verran kuitenkin tunnen itseäni, että mitä enemmän minulla on tekemistä, sen paremmin saan itsestäni irti. Minulla on tyhjän kalenterin kammo. Ensi viikolla aion kuitenkin näyttää epäilijöille, itseni mukaan lukien, että gradu etenee tyhjästä kalenterista huolimatta. Tai ehkä juuri siitä syystä. Muuttolaatikot tilaan vasta päivää ennen muuttoa, jotta en häsää niiden kanssa turhaan monta päivää etukäteen.
Olen muuttanut ainakin kymmenen kertaa. Mikä siis tekee tästä kerrasta niin erityisen? Ensimmäinen pitkä yhtenäinen työsuhteeni katkeaa. Irrottaudun työyhteisöstä, jonne ehdin oikeasti juurtumaan. Työkaverini ovat olleet ystäviäni. Haikealta tuntuu. Saan myös ensimmäisen kämppiksen. En tosin mitä tahansa kämppistä, vaan muutan saman katon alle pitkäaikaisimman ystäväni kanssa. Asunto on mitä parhain ja se sijaitsee loistavalla paikalla Punavuoressa. Eiköhän tästä vuodesta tule siis kuitenkin kaikkine haasteineen ja ihanine asioineen parempi kuin muutamat viime vuodet yhteensä.
On aika helppoa olla opiskelija. Vielä helpompaa on olla töissä käyvä opiskelija. Voi aina todistella itselleen, että voi milloin tahansa siirtyä taas opiskelijaksi. Vastuullista aikuisuutta ja eläkeikään asti kestäväätyöuraa voi näin mukavasti siirtää eteenpäin. Olen tehnyt omaa graduani yli kaksi vuotta. Sanon säännöllisin väliajoin itselleni, että ei se mitään haittaa, minulla on ollut rankkaa viimeisten kahden vuoden aikana. Eihän siinä voi keskittyä. Todellisuudessa valmistuminen myös vähän pelottaa.
Muutan kahden viikon kuluttua Helsinkiin. Sopiva tekosyy olla keskittymättä olennaiseen, kun voi koko ajan pakkailla, suunnitella ja järjestellä asioita. Samaan aikaan alkavat viestinnän opinnot. Pitäisi jaksaa käydä luennolla ja lukea tenttiin. Maaliskuun alussa minusta tulee kehittämispäällikön sijainen.
Sitä voi vaan taas kysyä, mistä aika tuohon kaikkeen riittää. Sen verran kuitenkin tunnen itseäni, että mitä enemmän minulla on tekemistä, sen paremmin saan itsestäni irti. Minulla on tyhjän kalenterin kammo. Ensi viikolla aion kuitenkin näyttää epäilijöille, itseni mukaan lukien, että gradu etenee tyhjästä kalenterista huolimatta. Tai ehkä juuri siitä syystä. Muuttolaatikot tilaan vasta päivää ennen muuttoa, jotta en häsää niiden kanssa turhaan monta päivää etukäteen.
Olen muuttanut ainakin kymmenen kertaa. Mikä siis tekee tästä kerrasta niin erityisen? Ensimmäinen pitkä yhtenäinen työsuhteeni katkeaa. Irrottaudun työyhteisöstä, jonne ehdin oikeasti juurtumaan. Työkaverini ovat olleet ystäviäni. Haikealta tuntuu. Saan myös ensimmäisen kämppiksen. En tosin mitä tahansa kämppistä, vaan muutan saman katon alle pitkäaikaisimman ystäväni kanssa. Asunto on mitä parhain ja se sijaitsee loistavalla paikalla Punavuoressa. Eiköhän tästä vuodesta tule siis kuitenkin kaikkine haasteineen ja ihanine asioineen parempi kuin muutamat viime vuodet yhteensä.
Subscribe to:
Posts (Atom)