Wednesday, June 10, 2009

Mitä jos viesti menikin perille?

Vasemmisto sai takkiinsa näissä vaaleissa oikein urakalla, se lienee kaikille jo selvää. Syytä on haettu huonosta ehdokaslistasta ja siitä, että viesti ei mennyt perille. Oliko vasemmistolla viesti? Tai jos vasemmistolla oli viesti, oliko se väärä?

Minua ärsyttää kaikkein eniten se, että puolueet tuntuvat tekevän työtään vain vaaleja varten. Puhutaan paljon kampanjoiden onnistumisesta tai epäonnistumisesta ja sen kuuluisan "viestin" perille menemisestä. Ei ole olemassa mitään viestiä, jos ei ole tekoja lupausten ja puheiden taakse. Kansa ei ole tyhmä.

Joskus tuntuu, että päättäjät ovat rakastuneet enemmän rakenteisiin kuin ihmisten asioihin. Ei meidän pidä kertoa kansalle, miten asiat tehdään, vaan kansan tulee kertoa se meille. Ay-liike ja vasemmisto ovat saman ongelman edessä. Kuinka luopua vanhoista rakenteista sen vuoksi, että saadaan vietyä ihmisille tässä ajassa tärkeitä asioita paremmin eteenpäin.

Entä mitä jos me olemmekin alkaneet toteuttamaan vääriä asioita? Mitä jos me emme enää osaakaan pitää heikoimmasta huolta? Silloin viesti on mennyt perille ja kansa on kertonut, että ei käy.

Olen lukenut vaalitappion harmistamana kirjaa, joka kertoo ay-liikkeen osuudesta 50-60-luvun taitteen sosiaaliturvataistelussa. Se oli varmasti hienoa aikaa ja olisi ollut upeaa olla mukana voittamassa tavalliselle kansalle lapsilisiä, eläketurvaa ja sairausvakuutuksia. Mutta ei vasemmisto eikä ay-liike voi enää niillä saavutuksilla ratsastaa.

Me perustimme kyllä hyvinvointivaltion, peruskoulun ja jokainen kansalainen pääsi sosiaaliturvan piiriin. Tärkeää on kuitenkin se, mitä me tarjoamme nyt. Meillä pitää olla porvarille ja työnantajalle vaihtoehto. Säädelty markkinatalous, tuloeroja tasaava tulonjakomalli, hyvinvointivaltiota ylläpitävä verotusjärjestelmä.

Ja näitä asioita pitää sitten myös toteuttaa, kun ne kuuluisat seuravat vaalit hyvällä kampanjalla voitetaan.

Sunday, June 7, 2009

Maailman pelastaminen politiikan avulla ei pääty vaaliuurnien sulkeutumiseen

Vaalikampanjointi päättyy tänään, mutta maailman pelastaminen politiikan avulla jatkuu. Pilviin tutustuminen ja hänen kampanjassaan mukana oleminen on palauttanut myös oman kiinnostukseni yhteisten asioiden hoitamiseen.

Alkuvuodesta olin väsynyt sekä omaan osallistumiseeni, että puolueeni toimintaan. Viime vuoden urakka Turun demariopiskelijoiden puheenjohtajana ja kunnallisvaaliehdokkaana jätti jälkensä, enkä hetkeen osallistunut yhtään mihinkään. 25. päivä helmikuuta päätin kuitenkin lähteä ravintola Säveleen tutustumaan Pilvi Torstin ideaan siitä, että politiikan täytyy pelastaa maailma. Tiesin sinä iltana, ketä Eurovaaleissa tulisin äänestämään.

Pilvi on juuri sellainen ihminen, jonka haluan nähdä hoitamassa yhteisiä asioitamme. Hän jaksaa kysyä ihmisiltä, kuunnella ja mikä parasta, ottaa viestit huomioon toiminnassaan. Pilvi puhuu ja kirjoittaa selkeästi ja hänen mielipiteensä on helppo allekirjoittaa. Tällaisia ihmisiä me tarvitsemme lisää. On aivan turha puhua ihmisille, jotka eivät ole puolueiden tai politiikan ytimessä jargonilla, joka usein vaikuttaa opetellulta sanahelinältä.

Omalla vaatimattomalla panoksellani olen halunnut auttaa Pilvin menoa euroopan parlamenttiin. Meillä on toki muitakin hyviä ehdokkaita, kuten Jenny Lindborg ja Niko Korte. Toivon heillekin mitä parhainta menestystä näissä vaaleissa. Toivon myös, että SDP:llä on kykyä omaksua toimintaansa edes pieni osa sitä innostusta, jota näissä vaaleissa on nähty Pilvin, Jennyn ja Nikon tekemisessä.