Mitä jos viesti menikin perille?

Vasemmisto sai takkiinsa näissä vaaleissa oikein urakalla, se lienee kaikille jo selvää. Syytä on haettu huonosta ehdokaslistasta ja siitä, että viesti ei mennyt perille. Oliko vasemmistolla viesti? Tai jos vasemmistolla oli viesti, oliko se väärä?

Minua ärsyttää kaikkein eniten se, että puolueet tuntuvat tekevän työtään vain vaaleja varten. Puhutaan paljon kampanjoiden onnistumisesta tai epäonnistumisesta ja sen kuuluisan "viestin" perille menemisestä. Ei ole olemassa mitään viestiä, jos ei ole tekoja lupausten ja puheiden taakse. Kansa ei ole tyhmä.

Joskus tuntuu, että päättäjät ovat rakastuneet enemmän rakenteisiin kuin ihmisten asioihin. Ei meidän pidä kertoa kansalle, miten asiat tehdään, vaan kansan tulee kertoa se meille. Ay-liike ja vasemmisto ovat saman ongelman edessä. Kuinka luopua vanhoista rakenteista sen vuoksi, että saadaan vietyä ihmisille tässä ajassa tärkeitä asioita paremmin eteenpäin.

Entä mitä jos me olemmekin alkaneet toteuttamaan vääriä asioita? Mitä jos me emme enää osaakaan pitää heikoimmasta huolta? Silloin viesti on mennyt perille ja kansa on kertonut, että ei käy.

Olen lukenut vaalitappion harmistamana kirjaa, joka kertoo ay-liikkeen osuudesta 50-60-luvun taitteen sosiaaliturvataistelussa. Se oli varmasti hienoa aikaa ja olisi ollut upeaa olla mukana voittamassa tavalliselle kansalle lapsilisiä, eläketurvaa ja sairausvakuutuksia. Mutta ei vasemmisto eikä ay-liike voi enää niillä saavutuksilla ratsastaa.

Me perustimme kyllä hyvinvointivaltion, peruskoulun ja jokainen kansalainen pääsi sosiaaliturvan piiriin. Tärkeää on kuitenkin se, mitä me tarjoamme nyt. Meillä pitää olla porvarille ja työnantajalle vaihtoehto. Säädelty markkinatalous, tuloeroja tasaava tulonjakomalli, hyvinvointivaltiota ylläpitävä verotusjärjestelmä.

Ja näitä asioita pitää sitten myös toteuttaa, kun ne kuuluisat seuravat vaalit hyvällä kampanjalla voitetaan.