Lautaa, laatukamaa ja valtapyrkimyksiä

Mietin eilen, että eipä ole tullut kirjoitettua blogiin sitten Eurovaalien. Demarit saivat sunnuntaina Saksassa pataan historiallisen rumin lukemin. Euroopassa ja maailmassa on taantuma pahimmillaan. Suomessa on lähes 300 000 työtöntä ja 100 000 lomautettua. Kunnat säästävät opetuksesta ja terveydenhuollosta ja kunnallisveroprosentit senkun nousevat epätasa-arvoistaen progressiivista verotusjärjestelmäämme. Mutta mistä me puhumme? Matti Vanhasen tuppeensahatuista koivuhyllylaudoista! Eipä siis hirveästi kiinnosta pohtia talouden ja vasemmiston tilaa, kun kaikki muut seuraavat, kuka on antanut ja kenelle.

Jaksoin juuri ja juuri vielä kesäkuun alussa seurata vaalirahakeskustelua. Se on siitä vain paisunut ja paisunut ja ei vähempää voisi kiinnostaa. Paitsi nyt on minusta tultu päätepisteeseen. Puhutaan epäselvistä muistijäljistä ja valehtelusta ja vaikka mistä. Olennaisinta ja surullista on kuitenkin se, että politiikka on ryvettynyt. Pitäisi puhua asioista ja vielä tätäkin enemmän kaipaan poliitikoilta selkärankaa. Pitäisi tietää, milloin on menty liian pitkälle.

Olen viime aikoina sattuneista syistä miettinyt väsymiseen asti ihmisten henkilökohtaisia valtapyrkimyksiä. Ei näköjään ole olemassa niin pientä yhdistystä, säätiötä tai jotakin tarkoitusta varten perustettua ryhmää, etteikö sinne tulisi mukaan yksilölliset halut saavuttaa jotain. Siitähän vaalirahoittamissotkuissakin on kyse. Monta kysymystä on heitetty aiheesta, että eikö ole enää puhtaasti asian edistämistä haluavia henkilöitä olemassa. Olen miettinyt ihan samaa.

Olen myös miettinyt kansalaisten vastuuta ymmärtää asioita. On esimerkiksi turha tulla minulle itkemään ruuan kallista hintaa tai ABC-ketjujen ylivaltaa maanteiden varsilla, ja samaan aikaan käyttää s-etukorttia ylläpitääkseen tätä järjestelmää. Tai palatakseni vaalirahoittamiseen, niin tottakai eturyhmät haluavat valtaan sellaisia ihmisiä, jotka ajavat heidän haluamaansa asiaa! En voi käsittää sitä, että joku yllättyi näistä rahoituskuvioista. Se minua yllättää, että tässä maassa pääsee näin pitkälle valehtelemalla. Kyllä Matti Vanhasen olisi syytä ainakin tehdä johtopäätöksiä, vaikka ei koko sotku hänen harteillaan yksin olekaan.

Nyt siis asioihin kiinni ja tämä case close, kiitos!