Työnantaja osallistukoon kansallisiin talkoisiin muiden mukana

Tätä viikkoa pidetään ratkaiseva työmarkkinaviikkona. Torstaina odotetaan palkansaaja- ja työnantajajärjestöjen yhdessä valtiovallan kanssa neuvottelemaa tulosta palkankorotuksista ja paketista, jolla on monta nimeä. Syksyyn on mahtunut monta ei-vastausta, monta uhkakuvaa ja viimeisimpänä Raimo Sailaksen toive (yksityishenkilönä) palkankorotusten nollalinjasta. Katainen lupaili jo aiemmin veronkevennyksiä ansiotulojen verotukseen, mikäli työmarkkinaosapuolet pääsevät sopuun maltillisesta palkkaratkaisusta.

Perjantain jälkeen teknologiateollisuudessa ollaan sopimuksettomassa tilassa, muita sopimuksia päättyy sen jälkeen vuoron perään ja esimerkiksi vakuutusalalla sopimus on jo päättynyt. Helsingin Sanomien pääkirjoitus uumoili lakonuhkia, vaikka moni ei edes ole huomannut sopimusten tai sopimuksettomien aikakausien vaihtelua.

Lakolla ei uhata tosissaan ja sopimukseton tila ei tarkoita maailmanloppua. Työehtosopimusrikkomuksia tehdään koko ajan sopimusten voimassaoloaikanakin, lähinnä työnantajien toimesta. Mihin on kadonnut ymmärrys työmarkkinapolitiikasta?

Kenen vuoro?

Teknologiateollisuus sai koottua rivinsä duunarista ylempään toimihenkilöön. Näyttää lehdestä luettuna helpolta, mutta uskoisin yhtenäisen esiintymisen vaatimeen monta nielaisua ja monta vääntöä, vaikka tavoitteet olisivatkin helposti yhteen sulatettavissa.

Kampanjalle annettiin nimeksi Meidän vuoro! Mahtaako vuoron luovuttaminen toisille yhteisten kansallisten talkoiden nimissä onnistua? Palkansaaja on korotuksensa ansainnut ja EK:n oma toive oli, että palkoista sovitaan liitto- tai paikallistasolla, jolloin voidaan ottaa alojen erilaisuus huomioon. Nyt se ei sitten käykään. Lisäksi Inkeroisen tuttu lause, ”ei vain ole varaa”, lienee pikkuisen jo kulunut. Palkankorotusten hoitamisen lisäksi EK on vaatinut valtiota kustantamaan osan lomautuskustannuksistaan. Ei se toki ole tyhmä joka pyytää, mutta ahneeksi voi jo kutsua.

On mahdotonta kuvitella, että vain palkansaajat ja valtiovalta osallistuvat näihin talkoisiin. Veronkevennyksillä ei paikata palkkojen jälkeenjääneisyyttä ja niihin ei muutenkaan mielestäni ole nyt varaa. Siis oikeasti ei ole varaa.

Miksi palkankorotukset eikä veronalennuksia?

Katainen on useaan otteeseen peräänkuuluttanut ostovoiman kehityksen merkitystä talouskasvuun ja taantuman yli pääsemiseen. Kun sitten mietitään, millä tuota ostovoimaa parannetaan, niin kyseeseen tulevat palkankorotukset, sillä niiden vaikutus ostovoimaan on veronkevennyksiä suurempi.

Olennaista on myös se, että palkankorotukset on kannustavampi ja oikeudenmukaisempi tapa hoitaa palkansaajien niin sanotun käteen jäävän osuuden riittävyyttä. Lisäksi valtion verotulot kasvavat tätä kautta, eivät pienene, kuten Kataisen mallissa kävisi. Yritysten tehtävä on huolehtia henkilöstöstään. Osa yrityksen tuotosta kuuluu siis tietenkin sen tekijöille ja tämä hoidetaan oikeudenmukaisen palkkauksen ja sen korottamisen kautta.

Laatukysymykset tiukoilla

Kun työmarkkinaosapuolet viime viikolla tulivat ulos aiempaa myötämielisempinä yhteiselle ratkaisulle, pisti silmiin se, että työnantajapuoli ei puhunut mitään työelämän laatukysymysten kytkemisestä mahdolliseen pakettiin. Mikäli palkankorotusten tasosta sovitaan keskitetysti, on mukaan otettava myös työelämän laatua parantavia asioita. Myös työnantajien on ymmärrettävä se tosiseikka, että vain työelämän laatua parantamalla pidennetään työuria ja lisätään tätä kautta kasvua ja kansantaloutta sekä pienennetään sitä kuuluisaa kestävyysvajetta.

Tupo, tai yhteiskuntasopimus tai kilpailusopimus, kuten yhteistä sopimusjärjestelmää eri tahoissa on kutsuttu, ei voi olla pelkkä palkankorotusten ja veronkevennysten sopimus, vaan siihen täytyy sisällyttää työelämän laatua parantavia lainsäädäntömuutoksia tai kehittämishankkeita. Esimerkiksi työsopimuslakia on kehitettävä niin, että työnantajan tarjoamat hyväksikäyttöä muistuttavat sopimukset tulevat laittomiksi, jolloin ne voidaan ainakin riitauttaa ja mielellään jo etukäteen estää.

Mihin tarvitaan parannuksia?

Parannuksia kaivataan erityisesti työntekijöille tarjottavien minimituntien määrään. Esimerkiksi kaupan- ja palvelualalla käytetään räikeästi hyväksi ihmisiä siten, että heitä kutsutaan töihin aina tarvittaessa. Työnantaja puhuu sujuvasti joustoista, mutta todellisuudessa tämä tarkoittaa työntekijälle elämistä epävarmuudessa ja jopa köyhyysrajan alapuolella samalla, kun työnantaja popsii rusinat pullasta.

Sopimalla voidaan vaikuttaa esimerkiksi siihen, kuinka paljon työnantajan on vähintään tarjottava tunteja ja milloin se voi esimerkiksi palkata lisää työvoimaa. Ensin olisi tarjottava täydet viikkotyötunnit niille, jotka työpaikalla jo aiemmin työskentelevät.

Hyviä viimeisiä esimerkkejä tupojen kautta tehdyistä laadullisista parannuksista ovat vuorotteluvapaa- ja aikuiskoulutusjärjestelmä. Kumpikin on tarjonnut työssä pidempään olleille mahdollisuuden kehittyä ja hengähtää. Lisäksi etenkin ensimmäinen on mahdollistanut uuden ja nuoren työvoiman pääsyn työmarkkinoille. Tällaisia kaikki voittaa –järjestelmiä on kehitettävä edelleen, jotta ihmiset jaksavat työelämässä pidempään ja paremmin. Paremmin voiva ihminen on myös tuottavampi ihminen. Tuskin tätä tarvitsee EK:llekaan kertoa.

Yksi hyvä tapa parantaa työelämää olisi lisäksi joustavien työaikamallien kehittäminen. Joustavat työajat lisäävät ihmisten kykyä pysyä työelämässä, kun työ ja oma elämä on helpompi sovittaa yhteen. Työnantaja ei häviä tässä mitään, sillä tehdyt tunnit pysyvät samoina tehtiin ne sitten mihin aikaan vuorokaudesta tahansa. Työnantajan nihkeä suhtautuminen joustoihin kertoo autoritaarisesta johtamistavasta, joka työelämäämme edelleen vaivaa.

Kaikessa työelämän kehittämistyössä tuntuu olevan mukana työnantajan pelko siitä, että valvonta vaikeutuu. Ei ihmistä tarvitse oikeasti koko ajan valvoa. Työnantajapuoli voisi kokeilla joskus esim. luottamusta tiukan kurin sijaan. Parhaiten työpaikkojen sisäisiä asioita kehitetään toimivissa yhteistoimintaelinten ja työsuojelun kokouksissa ja asioiden huomioimisessa myös arjen työssä. Yhteistoiminta ei saa olla työnantajalle rasite, vaan se on vihdoin nähtävä mahdollisuutena. Yhteistoiminnan lisäksi työnantajan velvollisuuksiin kuuluu oikeudenmukainen palkanmaksu. Kansallisia taloustalkoita ei voi jättää vain hallitukselle ja palkansaajille.

Hei me pakinoidaan!

Viime kirjoituksesta on päässyt vierähtämään tovi. Hallitusohjelman julkaisun jälkeiseen aikaan on mahtunut Kreikka-lainan vakuuksien pohdintaa, sitten huomattiin, että se olikin melko pieni asia tässä koko Euroopan ja maailman talouskriisissä, sitten saatiin ulos budjettikehykset, jotka eivät tietenkään kelvanneet kenellekään ja viime päivinä on puhuttu persuista. Tai siis ei saa puhua persuista. Perussuomalaisten mielestä se on loukkaavaa.

Soini ilmoittautui eilen odotetusti presidenttikisaan. Soini pähkäili mm. eilisissä radiouutisissa ja tämän päivän hesarissa, että persujen, anteeksi perussuomalaisten linjaa ja myös itse perussuomalaisia vastaan on hyökätty. Pelastaja Soini, kerrotko tähän väliin, että mikä linja ja miten niin?

Palataan hetkeksi Ajankohtaisen Kakkosen vihailtaan. Nuoret poliitikot ja aktivistit tuomitsivat yksimielisesti niin sanotun vihaisen käytöksen, joka johtaa esim. murhiin, mutta itse vihapuheen määrittelemisestä ja sen käytöstä oltiinkin jo eri mieltä.  Vihaista puhetta ja vihapuhetta pitäisi käsitellä erikseen. Jokainen meistä on välillä vihainen ja sen saa myös osoittaa. Perkele ottaa päähän maksaa veroja! Hitto, että terveyskeskuksessa saa aina jonottaa. Mutta kun hyökätään tiettyä ihmisryhmää vastaan jonkun sen ominaisuuden perusteella ja yllytetään tämän johdosta toimenpiteisiin, ollaan kaukana hyväksytystä kriittisestä keskustelusta. Tätä on kai lyhyesti kuvattuna vihapuhe. Tämä ei kuitenkaan liity siihen, että poliitikkojen puheisiin asetetaan vastuu ja niistä keskustellaan. Tämä on mm. toimittajille kuuluvaa perustyötä, tykkäsi siitä sitten persujen jamekset tai ei.

Perussuomalaiset, johtajansa Timo Soinin johdolla, ovat siis olleet sitä mieltä, että media ja toimittajat ajavat heitä jotenkin takaa. Ei hyvää päivää oikeasti. Milloin valtaapitävien tekemisistä kertominen on ollut ajojahtia? Kun itse säheltää, on turha itkeä perään, että miksi tästä kerrottiin. Pidin Soinia tähän aamuun asti jotakuinkin fiksuna tyyppinä ja jotenkin ajattelin, että hän pysyy erossa tästä kummallisesta herkkähipiäisyydestä, joka hänen puolueessaan vallitsee, ja joka on osoittanut persujen kokemattomuuden ja linjattomuuden. Mutta niin vain lähti Soinikin murjottamaan, kun kuulemma perussuomalaisten kimppuun hyökätään koko ajan. Aloitapa Timo sinä suorapuheisena miehenä siis kertomalla se teidän linja ja opeta joukkosi käymään keskustelua asioista.

Se, että huudetaan joka väliin EI, tai kirjoitetaan blogeihin pakinatyylillä ala-arvoisia tekstejä, ei ole keskustelua.  Myös perussuomalaisilta pitää voida odottaa vastuullista käytöstä. Näitä lipsahduksia, joita viime aikoina on puolueen sisältä putkahtanut, olisi syytä oikeasti miettiä. Ei ole olemassa mitään Halla-Ahon kuvaamaa kehystä, jonka määrittelisi tietty porukka ja jonka sisällä saa tai ei saa keskustella. Soinilaiset ovat siinä samassa kehyksessä, joka joko uusintaa tai tuottaa uutta ajattelutapaa. On mahdotonta asettaa itseään jonnekin ulkopuolelle, josta saa lipsautella mitä tahtoo vailla vastuuta ja kun joku kysyy miksi, tulee kiukku ja itku. 

Suunnitteluun moniulotteisuutta kikkailun sijaan

Yritäpä olla pyörätuolilla julkisen liikenteen käyttäjä, mennä ostoksille kantakaupungin liikkeisiin tai lounastaa ravintolassa. Ei onnistu. Viimeisin Helsingin kaupungin yritelmä oli hankkia päätöksenteon tueksi kaupungin luottamushallinnolle sähköinen järjestelmä, joka ei tue näkövammaisille tarkoitettuja apuohjelmia. Järjestelmä maksoi veronmaksajien rahaa miljoonia. Yritä tämän jälkeen ajaa autolla moottori- tai kehätietä. Kaikkialla on suljettuja osuuksia tietöiden kestäessä vuositolkulla.

Helsinki pitää eittämättä esteellisten kaupunkien kärkisijaa, mutta ei ole kehumista muillakaan suomalaisilla kaupungeilla infrassaan.

Kun matkustin kesälomalla Norjassa ja Ruotsissa, kiinnitin monesti huomiota teiden ja liikennejärjestelyjen toimivuuteen sekä rakennusten esteettömyyteen. Ei siis tarvitse matkustaa rajaa kauemmas, kun asiat ovat paremmin.

Norja on täynnä kilometrien mittaisia tunneleita, jotka kulkevat joko vuorten läpi tai veden alla. Yhdessäkään tunnelissa ei ollut mitään ongelmia. Eikä niissä tarvittu valtavia tietokoneohjattuja järjestelmiä, jotka ohjaavat ihmisiä oikeille kaistoille, tai pitävät ilmankosteuden määrätyllä tasolla.

Jokainen muistaa Turun moottoritien surullisen kuuluisat avausvaiheet ja muutaman hassun parisataametrisen tunnelin tietokoneohjelmien ongelmat. Koko tie piti sulkea, kun suomalaisen putkitutkintoinsinöörin suunnittelema tunnelipätkä ei näkynyt valvontakamerassa.

Toinen mielenkiintoinen suunnittelukukkanen löytyy tällä hetkellä kehäykköseltä Leppävaaran kohdalla. Sielläkin on yritetty jotain niin hienoa, että kaistoja ei saada auki. Eikö suomalainen insinööri osaa suunnitella tietä tai lyhyttä tunnelia, jossa pystyy ajamaan. Muuta ei tarvita, vain turvallinen tavallinen läpiajaminen, kuten Norjassa.

Entä sitten esteettömyys. Suomalaiselle leirintäalueelle ei pyörätuolilla ollut asiaa, mutta naapurien vastaavat oli varustettu kunnolla toimivilla rampeilla lähes järjestään. Kyse on asenteesta ja erilaisuuden huomaamisesta suunnitteluvaiheesta toteutukseen, ei kustannuksista tai erityiskohtelusta.

Väitän, että suomalainen insinöörikoulutus on suunniteltu yhden yrityksen (hiipuvan Nokian) massatuotantotarpeisiin ja moniulotteiseen suunnitteluun tähtäävä opetus on vain heikko ajatusjälki opetussuunnitelmissa.

Miksi meikäläisten koulutusjärjestelmä tai myöhemmin työelämä ei vieläkään tunne monitieteistä osaamisen hyödyntämistä? Me jostain syystä uskomme yhteen alaan ja sieltä valmistuviin nuoriin miehiin ja naisiin, jotka oppivat suunnittelemaan ja toteuttamaan asioita yhdestä ”valkoisen heteromiehen” tarpeet täyttävästä vinkkelistä.

Täällä usein olennainen unohtuu. Asioita ei kuitenkaan tarvitse yrittää tehdä liian vaikeasti. Tunnelin läpi pystyy ajamaan meilläkin, kunhan kaistat ovat auki. Miljoonia maksavat tietokoneohjatut erikoistehosteet voisi käyttää mieluummin siihen, että meillä kaikilla olisi mahdollisuus toimia tässä yhteiskunnassa aistien toimivuudesta riippumatta.

Hutkitaan hei keppiä ja porkkanaa

Kirjoitin viime viikolla Ylen ykkösaamun kolumnissa huoliani hallitusohjelman niistä kirjauksista, jotka jättävät keskeisiä toimenpiteitä auki. Mahdollisessa talouden taantumassa ei voida taata, että nyt käyntiin päässyt eriarvoistumisen pysäyttäminen jatkuu. Myös yhteiskunnan asenteissa on parantamisen varaa.

Hallitusohjelmaan kirjattiin, että asuntolainan korkovähennysoikeutta leikataan ja kotitalousvähennyksen enimmäismäärää lasketaan 3000 eurosta 2000 euroon. Satakunnan kansa uutisoi eilen, että jälkimmäinen tulee lisäämään harmaan työvoiman käyttöä. Ensimmäisen perään on itketty, että kyllä nyt kepitetään keskiluokkaa.

Kotitalousvähennystä on käytetty keskimäärin eniten Kauniaisissa, jossa määrä on ollut noin 1500 euroa eli puolet nykyisestä maksimista ja edelleen reilusti alle tulevan rajan. Jo tässä vaiheessa herää kysymys, miksi itku rajan alentamisesta?

Entä keitä tuen käyttäjät ovat? Kauniaisissa henkilöiden keskitulot ovat 5000 euroa kuukaudessa, suomalaisten keskiansiot ovat 3000 euroa kuukaudessa. Kotitalousvähennyksen käyttäjistä valtaosa tienaa yli 35 000 euroa vuodessa ja 80 prosenttia käytetään remontteihin, eli lisäämään asunnon jälleenmyyntiarvoa. Jo vuonna 2006 65 prosenttia käytettiin remontteihin ja käyttäjät olivat pääsääntöisesti suurituloisia. Asia olisi voitu korjata jo ajat sitten, mutta porvarihallituksella taisi olla muuta puuhaa.

Asunnon myyntivoitto on verotonta, kunhan asuu kaksi vuotta omistamassaan asunnossa. Ja omistamistahan on jo tuettu korkovähennyksen avulla, joka keskimääräisellä lainankorolla 150 000 euron asunnossa tarkoittaa noin 1000 euron tulonsiirtoa veronmaksajilta asunnonomistajalle. Uuden hallitusohjelman kirjauksen jälkeen tuki on edelleen vastaavassa tilanteessa noin 750 euroa.

Työn tekeminen verokortin ohi on rikos. Myös työn ostaminen verokortin ohi on rikos. Kun kotitalousvähennyksen käyttäjistä valtaosa on erittäin hyvin toimeentulevia henkilöitä ja työn teettäminen verokortin ohi olisi rikos, niin mihin veronmaksajien maksamaa verotukea, eli porkkanaa oikein tarvitaan? Vai onkohan kyse sittenkin siitä, että hyvin toimeentulevaa väestöä on haluttu helliä kaikkien veronmaksajien rahoilla.

Lopuksi muistutan jo kerran aiemmin esiin ottamastani alle 25 vuotiainen nuorten toimeentulotuen leikkaamismahdollisuudesta. Eli jos syystä tai toisesta nuori jää vaille opiskelu- tai työpaikkaa, häneltä voidaan leikata jo ennestään pieniä tukia. Tässä katsotaan siis, että keppi auttaa porkkanaa paremmin.

Asuntolainan ja kotitalousvähennyksen lievät ”heikennykset” eivät todellisuudessa kurita ketään, vaan ne ovat oikeudenmukainen päätös sen puolesta, että autetaan ennemmin niitä, jotka tukea todellisuudessa tarvitsevat. Toimeentulotuen leikkaaminen puolestaan kurittaa sitä väestönosaa, jolla jo ennestään menee huonosti. Tämä vääryys vaatii pikaista korjaamista ja kepin tilalle porkkanan vaihtamista.

Porkkanaa ei siis minun mielestäni ole syytä tuhlata siihen, että hyvin toimeentuleva kansalainen pysyy kaidalla tiellä, eli ei käytä harmaata työvoimaa. Vaihtoehtoisesti voisimme myös lisätä aidosti rikollisuuden torjuntaa. Se maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin, jonka jälkeen voimme tukea kaikkia niitä tuloluokkia, jotka apua tarvitsevat. Tehdään se parhailla mahdollisilla toimenpiteillä, ei keppiä ja porkkanaa sinne tänne ajattelemattomasti hutkien.

ps. Muun muassa Tilastokeskus ja VM tuottavat tilastoja näistäkin aiheista.

Rukalta, morjens!

Kävinpä minäkin Rukan vaaroilta hakemassa tuntumaa yhteiskunnan asioihin ja tilaan. Hiljaisuudessa ja perusasioiden äärellä oli melkein helppo tuudittautua ajatukseen, että asiat ovat meillä aika hyvin.

Nyt jo eduskunnassakin hyväksytty hallitusohjelma on ihan ok, jos sen lukee nopeasti ja ajattelematta. Ohjelmaan on kuitenkin kirjattu tai jätetty kirjaamatta hankalia kohtia, joiden kanssa tasa-arvoista ja hyvinvoivaa yhteiskuntaa ja mahdollisimman pieniä tuloeroja kannattavat joutuvat vielä hikeen.

Miksi Kokoomus esimerkiksi a) hirtti itsensä kiinni mahdolliseen työtulojen (progressiivisen) verotuksen kiristämisen estämiseen ja b) se hyväksyttiin ohjelmaan? Miksi arvopaperimarkkinalain kehittämistä ei kirjattu niin yksiselitteisesti, että se todella estäisi osakkeiden omistajuuksien piilottamisen ja rikollisen toiminnan? Miksi perusturvan korottamisen yhteydessä ei ajateltu loppuun asti sitä, että kaikkein pienituloisin ihminen ei sitä läheskään sen suuruisena saa? Miksi työmarkkinatukea saavien kytkös avo- tai aviopuolisoon jäi auki? Miksi valtion tuottavuusohjelmasta ei kirjattu suoraan sitä, mitä se henkilöstölle tarkoittaa? Miksei työurien pidentämisen yhteydessä tehty konkreettisia toimenpidesuunnitelmia siitä, miten työelämän laatua esim. valvotaan ja väärinkäytöksiä sanktioidaan?

Ja miksi ihmeessä harmaan talouden torjumiseen valjastetun ministeriryhmän kokoonpanoa asiantuntijoineen ei julkisteta!?

Tässä maassa, muuallakin kuin Rukalla hiihdellen tai vaeltaen, voi pieni ihminen saada yksinkertaisia ajatuksia isojen asioiden parantamiseksi. Joskus nuo yksinkertaiset ajatukset voivat myös toimia.

Lähdetään vaikka siitä, hyvinvointivaltion lasku hoidetaan niin, että kansalaiset kustantavat sitä kykyjensä mukaan. Verotus tulee järjestää heikommassakin taloudellisessa tilanteessa oikeudenmukaisesti ja se kyllä vaatisi progression lisäämistä, ei tasaverokehityksen jatkamista. Työttömien omanarvon tuntoa ei puolestaan kohoteta pakottaen elämään puolison tuloilla ja työssä käyvien asemasta muutoksissa ja työpaikan arjessa tulee kehittää vaatimalla työnantajaa nyt vaikka aluksi noudattamaan lakeja. Lisää resursseja valvontaan ja kunnon sakot laiminlyönneistä. Viime aikoina julkisuuteen nousseet tapaukset mm. Kuntaliitosta ja Linnanmäeltä taitavat olla vain jäävuoren huippu.

ps. Hellettä jatkuu vielä viikonlopun yli. Asiat voisivat siis olla huonomminkin.

Loppuvuosi nettosaajana

Eilen vietettiin verotuksen taksvärkkipäivää. Päivän idea on yksinkertaistettuna se, että loppuvuodesta kansalainen saa ansaitsemansa palkan itselleen, eikä maksa siitä valtiolle, kuten on alkuvuoden tehnyt. Päivän teema on hyvä, mutta viesti saisi olla toinen.

Tästä päivästä lähtienhän olemme hyvinvointivaltiossa nettosaajina. Päiväkodit, koulut, terveyskeskukset, tiet, viemärit ja virastot pysyvät auki vuoden loppuun asti. Meillä on oikeus kannella, valittaa, saada vastaus, äänestää, vaikuttaa, osallistua ja luottaa siihen, että itseä kohdellaan tasa-arvoisesti muiden kansalaisten kanssa.

On totta, että kokonaisveroaste on 30 vuodessa noussut. Mutta niin on ihmisten hyvinvointikin kohonnut ja tulot kasvaneet – tosin ei kaikkien kohdalla. Kulunut vuosituhat on ollut tuloerojen ja hyvinvointierojen suhteen myrkyllinen. 90-luvun laman aikana alkanut ja tähän päivään asti kestänyt eriarvoistuminen ei ota laantuakseen. Vaikka jokainen on loppuvuoden ajan hyvinvointivaltion nettosaaja rahallisesti, kaikki eivät todellakaan hyödy hyvinvointivaltion tuottamasta hyvästä yhtä paljon. Ne, joilla menee hyvin, hyötyvät myös eniten. Sama porukka myös jaksaa jauhaa liian kireästä verotuksesta.

Kun ensi vuonna vietetään taksvärkkipäivää haluan, että media nostaa esille kokonaisveroasteen ja maksettujen eurojen lisäksi sen, mitä kaikkea verotuloilla on saatu aikaiseksi. Mikä hyöty siis myös rikkaalle hyvinvointivaltiosta koituu? On onni, että lapsen voi viedä lähikouluun, jossa voi luottaa opetuksen laatuun. On onni, että lähiössä on oma terveyskeskus, jossa oma lääkäri ottaa vastaan. Jo pelkät koulumaksut ja lääkärinpalkkiot söisivät valtaosan lapsiperheen tai sairastelevan perheen tuloista, jos kustannusrasite kannettaisiin yksin ja suoraan omasta tilipussista palveluntarjoajalle. Verotus on vakuutus, joka kaikkien kannattaisi mielellään ottaa.

Hyvää loppuvuotta, nautitaan hyvinvointivaltiosta!

Milloin oikeistoideologiasta tuli vallitseva totuus?

Närkästyneet kommentit mm. SAK:n osallistumisesta säätytalon hallitusneuvotteluihin jäivät mietityttämään. Itseäni pännii kyllä enemmän se, että Veronmaksajien keskusliiton Teemu Lehtistä pidetään neutraalina veroasiantuntijana. Veronmaksajien keskusliitto on etujärjestö siinä missä muutkin. Niiden nettisivuilla on jopa vinkkejä siihen, miten henkilöverotuksessa pystyy kikkailemaan itselleen pienemmän veroprosentin.

Yhteiskunnassamme tuntuu olevan vallalla käsitys, jonka mukaan yksilö vastatkoon itsestään ja mitä vähemmän veroja sen parempi. Mitä vähemmän veroja, sen enemmän tulee kuitenkin muita maksuja. Mutta mitäs se rikasta kiinnostaisi. Tai paremminkin rikkaaksi mielivää. Sillä itse asiassa ”muotiin noussut ”oikeistoideologinen ajattelu, jota tunnutaan pidettävän jostain kumman syystä jonkinlaisena neutraalina totuutena, ei kiinnosta kaikkein rikkainta kymmenystä. Niillä menee joka tapauksessa hyvin ja ne eivät joka tapauksessa kummoisesti valtion tuloveroja maksele. Keitä varten kokoomuslaisten tapaiset poliitikot sitten lupailevat veronalennuksiaan?

Fiksutkin ihmiset sortuvat kertomaan, että kyllä veronalennus kannustaa työntekoon. Olen yleensä aina kysynyt kuka se kansalainen oikeasti on, joka hyötyy valtion verotuksen kautta tehtävästä ansiotulojen pienestä veron kevennyksestä niin, että intoutuisi siitä lisäämään työntekoa. Jokainen voi verokortistaan tarkistaa, kuinka suuri osuus verotuksesta kerätään enää valtion kassaan progressiivisesti ja kuinka suuri osa kuntaverotuksen kautta kaikille yhtä suurena prosenttina. Väitän, että moni yllättyy.

Joka tapauksessa se esimerkki. Ylempi toimihenkilö ei tälläkään hetkellä saa tekemästään säännöllisen työajan ylittävästä työstä korvausta (tätä kutsutaan siksi harmaaksi ylityöksi, jota tehdään niin julkisella, kuin yksityisellä sektorilla) ja kaupan kassalla pakertava tavallinen duunari taistelee edes viikon niin sanotuista täysistä tunneista. Ja kun työtulojen veroprosentteja lasketaan, maksetaan lasku muualla. Päivähoitomaksuissa, julkisen liikenteen käyttömaksuissa, auroverossa, ruuan arvonlisäverossa.. Listaa kulutusveroista ja välillisistä veroista voi jatkaa loputtomiin. Nämä verot, kuten oikeasti kaikki tiedämme, kurittavat pienituloisia suhteellisesti kaikkein eniten. Ja kukaan ei kannustunut vielä työntekoon yhtään. Mitä meille oikein siis tapahtuu?

Moni ylemmän keskiluokan tavallinen jamppa on onnellinen siitä, että voi viedä lapsensa hyvään päivähoitoon lähelle kotia ja koulutus on koko yhteiskunnassa tasalaatuisen hyvää. Tästä kaikesta ollaan kuitenkin koko ajan valmiita maksamaan vähemmän. Ihan kuin hyvinvointivaltio olisi rakentamisen jälkeen ilmainen ylläpitää.

Säätytalolla pakerretaan hallitusohjelmaa, joka ohjaa yhteiskuntaamme seuraavat neljä vuotta. Varsinaisten puolueita edustavien neuvottelijoiden lisäksi huoneet pullistelevat erinäisiä etujärjestöjen ihmisiä. Ja kun listaa katsoo, ei voinut tulla kuin pahalle mielelle siitä, keitä etujärjestöt pääsääntöisesti edustaa. Veronmaksajien keskusliiton Teemu Lehtinen on vain piste i:n päällä. Oikeistoideologia jyllää neutraalina totuutena. Toivottavasti hyvinvointivaltion perustukset kestää, vaikka niitä jälleen kovalla kädellä ravistetaan.