Mikä maksaa?

Joensuun yliopistossa laskettiin vuosi sitten maisterin tutkinnolle hinta. Maisteri maksaa keskimäärin 44 000 euroa. Perusyhteiskuntatieteilijän saa toki halvemmalla, tietojenkäsittelijä maksaa enemmän. Edullisinta opetus oli oikeustieteissä, kalleinta oli opettaa kemiaa. Eroa näiden oppiaineiden välille kertyi 424 euroa/opintopiste.

Aiheesta käyty keskustelu pyöri luonnollisesti sen ympärillä, kuka tutkinnon maksaa, kenen se tulisi maksaa ja miten. Koulutus on Suomessa yliopistotasolla asti julkisin varoin toteutettua, eli sen kustantaa veronmaksajat. Keskipalkka Suomessa on tällä hetkellä vajaa 3000 euroa/kuukaudessa. Kemiaa pääaineenaan opiskellut maisteri tienaa suurin piirtein tämän verran. Juristin keskipalkka on Lakimiesliiton mukaan puolestaan 4600 euroa/kuukaudessa.

Tutkintojen arvostaminen ja sitä kautta saavutettu palkkataso Suomessa eivät ole sidottu tutkinnon kustannuksiin. Tutkinnoille ei voi muutenkaan laskea omakustannushintaa, joka olisi millään tavalla oikeudenmukainen.

Minua pelottaa pinnan alla vellova lukukausimaksukeskustelu. Jos lukukausimaksut tulisivat, olisivatko ne kaikilla aloilla samat, vai pitäisikö tutkinnosta maksaa kustannusten mukainen hinta? Lukukausimaksut eriarvoistaisivat joka tapauksessa koulutusmahdollisuudet, kun vain rikkaiden lapsilla olisi enää varaa opiskella.

Entä kuka kouluttautuisi kalleimmille aloille, joilta valmistuttuaan näkyvissä oleva palkkataso ei nousisi keskipalkkoja ylemmäs? Kaikkien alojen osaajia kuitenkin tarvitaan. Lukukausimaksukeskustelu on muutenkin niin älytön, että se voitaisiin lopettaa!

Vertailun vuoksi kerrottakoon, että lapsen kasvattaminen aikuiseksi maksaa Tilastokeskuksen ja Stakesin Suomalainen lapsi 2007-selvityksen mukaan 105 600 euroa. Menee muuten suurelta osin vanhempien kukkarosta. Viitaten aiempaan tekstiini, yhteiskunta voisi oikeasti tulla vähän enemmän vastaan.